Kuinkas sitten kävikään?

Päivän Paavo

2012-02-20T00:01:00.000+02:00

Tuosta on välillä todella vaikea ottaa kuvia, kun se on liikkeessä koko ajan. Suurin osa pentuajan kuvista tulee todennäköisesti olemaan nukkuvasta tai hyvin väsyneestä pennusta :) Tässä tämänpäiväinen väsynyt Paavo:

Sunnuntai kotona

2012-02-19T14:53:00.000+02:00

Joskus sitä kaipaa vähän ekstraa tavallisiin päiviin.

Ollaan otettu tavaksi ottaa aamupalan teko välillä ihan tosisaan ja herkutella tavallista paremmilla aamiaisilla silloin tällöin viikonloppuisin. Tai no aamiaisilla ja aamiaisilla; brunssihan tuo oikeastaan on, jos se syödään vasta iltapäivällä :) (odotettiin, että Paavo sammuu, niin saadaan syödä kaikessa rauhassa )

Silloin kun ei ole kiirettä, on enemmän kuin kiva kokkailla.

Kuvassa myös joulupukilta saatu hienoista hienoin hedelmäkulho. Se pääsi heti käyttöön, kun kotiin asti saatiin. Kiitos vielä kerran! :)

- Anni

Tyytyväiset

2012-02-14T21:46:00.000+02:00

Täytyy laittaa tännekin kasvattajan ottama kuva uusista pennun omistajista. Voiko tyytyväisemmältä näyttää?! :)

(voidaan sitten joskus verrata ilmettä tähän, kun tuo otus on monta kertaa isompi ja riehuu kaistapäänä ilman, että mikään sana tehoaa... :)

-A

Paavo tuli taloon!

2012-02-13T14:13:00.000+02:00

Paavo on nyt asunut meillä 2 päivää. Ja kaikki on mennyt oikeestaan paremmin kuin odotin. Nyt on jo hiukan opittu käymään ulkona tarpeilla (joskin kyllä sitä tietty sisällekin vielä tulee). Luoksetulo ja istuminenkin onnistuvat käskystä. Toki herkkupala auttaa. :) Ekana yönä oli vähän koti-ikävää ja varsinkin lattianrajassa olevasta peilistä kun tuijotti takaisin tuttu naama, niin pitihän siinä vähän ulista. Toinen yö sitte jo vähän paremmin. Itse tosin oon nukkunu molemmat yöt aika hyvin, unenlahjat kun eivät pienestä äänestä häiriinny. Anni on valvonu sitte senkin edestä. Mukavaa varmaan kuunnella toisen ulinaa ja toisen kuorsausta. :D

Kissat päättivät ensimmäisen illan pysytellä hyvän matkan päässä, mutta nyt ollaan jo hiukan tutustuttu ja päästy ihan kosketusetäisyydelle. Kaikkia kiinnostaa, mutta varovaisuus on valttia. Citrus on hiukan sähähtänyt merkiksi että nyt tullaan liikaa iholle ja Pesukarhu kerran huitaissut tassulla. Ja kuten LauraV tässä vaiheessa arvaakin, ei kynsiä. :D

Ulkona ollaan käyty pissareissujen lisäksi pari kertaa peuhaamassa. Lisäilen tähän vähän kuvia ekasta ulkoilusta.

Siinäpä joitain. Lisää kuvia pian!

- Eikku

Huomenna...

2012-02-10T20:52:00.004+02:00

...suuntaa auto kohti Suolahtea. Ja tälläinen pikkukaveri muuttaa meille. <3

Jos kiinnostaa, niin lisätietoja ja kuvia löytyy netistä:
http://www.moorpaddocks.com/pentuesuunnitelmat2011.htm

Meille tulee koira!

2012-02-08T20:04:00.000+02:00

Varausmaksu maksettu ja hakupäivä sovittu, joten totta se on; meille tulee vihdoin oma koira. Pentu muuttaa uuteen kotiinsa jo muutaman päivän päästä, siihen saakka kun jaksaisi odottaa!

Ollaan hiljalleen valmistauduttu uuden perheenjäsenen tuloon: ollaan hankittu tarvittavia tavaroita, luettu kasvatusohjeita ja valmisteltu kotia riiviön saapumiseen.

Meidän valmistautuminen pennun tuloon muistuttaa kovasti vauvaa odottavien ihmisten valmisteluita; ollaan käyty ostamassa sitä ja tätä kaupoista, joissa ei yleensä asioida, haksahdettu tilaamaan turhakkeita netistä ja silitelty "vauvan" pikkuruista pantaa ja talutushihnaa aina tarvikkeiden ohi kulkiessa :) Ja ollaan me neuvoteltu tosissamme myös siitä kumman vieressä se sitten ensimmäiset yönsä nukkuu.

Arvatkaa vaan, keskitynkö työn tekoon kovin hyvin tällä hetkellä? Päässä pyörii niin paljon; rokotukset, pentukoulut, puruluut, aktivointilelut..

Meillä on jo:

- pentupanta ja hihna (isompia ostetaan sitten myöhemmin, valjaatkin kenties)
- luita ja herkkupaloja (vähän liikaakin, kiitos nettikauppojen...)
- leluja ja aktivointijuttuja (sekä lelulaatikko)
- makuupaikka ja koiran peittoja
- tassu-, kuola-, ja pesupyyhkeitä (hyvä föönikin on kuivaamista varten)
- koiraportti sekä koiralle sopivia mattoja
- ruoka- ja vesikupit
- kynsisakset (kissojen vanhat, ostetaan paremmat jos on tarvetta)
- kakkapusseja ja hihnanaulakko oven pielessä :)
- ruoansäilytysastia ja purkkeja tavaroiden säilyttämiseen
- molemmille uudet vedenkestävät lenkkikengät

Vielä puuttuu ainakin:

- harjausvälineet (hankitaan vasta, kun tiedetään mitkä on hyvät)
- koiran shampoo ja hoitoaine (hankitaan, kun tulee tarvetta)
- koiraverkko (harmitus, kun Eilan ja Pasin verkko ei käynyt meidän autoon :( )
- pentunappulat

Äiti on ottanut tästä tavaran hankinnasta kaiken irti ja tunkenut meille taloa tyhjentäessään kaikki mahdolliset vanhat ja räjähtäneet peitot, pyyhkeet ja muut roinat, jotka vähänkään voisi liittyä koiraan. Aika julmaa käyttää toisten heikkoa hetkeä hyväksi noin törkeästi... :D

- Anni

Imatralle ja takaisin

2012-01-21T16:46:00.000+02:00

Vietetään viikonloppua kotosalla, tunnelma on aika pitkälti tämä:

Käytiin tänään Imatralla katsastamassa kirpparit. Netistä bongattiin 8 paikkaa, joista 6 jaksettiin katsastaa tänään. Muutama ihan ookoo paikka löytyikin, joilla voisi jatkossakin käydä silloin tällöin poikkeamassa. Matkaa ei kuinkaan ole kovin paljoa, vaan 35 km. Yksi divari ja sekä antiikkiliikekin vilkaistiin. Imatra oli ylipäätään lapsuuden sikapitkistä sukulaisreissuista jääneitä mielikuvia kivemman oloinen paikka, ei yhtään niin pystyynkuollut ja ankea kuin kuvittelin. Seuraavalla käynnillä voisi käväistä myös siinä netissä kehutussa kiinalaisessa, harmi kun se oli tänään kiinni.

Kierrokselta ei tarttunut paljoakaan mukaan; Einari nappasi yhden levyn ja minä kaksi kirjaa. Divari osoittautui parhaimmaksi tällä kertaa. Divarista ostin 50-luvulla painetun "jokanaisen niksikirjan", josta löytyy hauskoja ohjeita taitoihin, jotka naisten pitää osata. Nyt sitten minullakin on yksityiskohtaiset ohjeet niin naulaamiseen, hampaiden pesuun kuin pyyhekumin käyttöönkin. Lisäksi kirjasta löytyy hyviä ja käyttökelpoisia niksejä, kuten "miten tehdä golf-housuista olkainhame", "tee-se-itse pesualtaan tulppa" ja "pidä lapsen alla vanhoja sanomalehtiä, niin lapsi ei kastele vuodevaatteita". Kirpparilta mukaan tarttui Grimmin satukokoelma 70-luvun kuvituksin. Sama kirja löytyy myös kotoa; vieläkin muistin pelottavimmat sadut. Mulla on ylipäätään joku juttu vanhoihin satukirjoihin. Kokoelmaa on tullut kasvatettua pikkuhiljaa.

Lappeenranta on ihan ookoo paikka asua, mutta muutamia parannuksia kyllä jo kaipailen. Kirppareita ei ole juuri ollenkaan (kaksi paikkaa on, joissa kummassakaan ei vaihdu tavara ja onhan täällä myös suomi-kirppis, joka ei ole kirppistä nähnytkään, kylteistä ei ymmärrä yhtään mitään koska ne on pelkästään venäjäksi ja tavaroiden alkuperä on jostain aika paljon kauempaa kuin suomesta...). Myöskään ruokapaikoissa ei oikein löydy valinnanvaraa; ne jotka täällä on, on jo katsastettu muutamaan otteeseen. Levykauppoja ei myöskään ole; Einarin levykierros jää vähän tyngäksi kun yhden divarin ja Anttilan lisäksi ei muita vaihtoehtoja pahemmin ole. Vaatteita ja kenkiä kyllä löytyisi vaikka kuinka paljon.. eikä ihme, taitaa itänaapurit vaikuttaa aika paljon tarjontaan.

Tämän päivän suunnitelmissa on vielä verhojen vaihtoa ja herkkuaterian kokkailemista. Ajateltiin viikonlopun kunniaksi syödä vähän paremmin, joten kaapissa odottaa tekijäänsä useampi ruokalaji. Kiva viikonloppu ja muuttuu vielä kivemmaksi, sillä huomenna mennään katsomaan KOIRANPENTUJA!!!! Iik!

- Anni

Joulun saldo: tarvitaan uusia huonekaluja

2012-01-08T11:06:00.002+02:00

Joulu kartutti taas kirja- ja pelivalikoimaa.

Pelejä tuli 4, kaikkia kokeiltu kerran tai pari. Vaikuttavat oikein hyviltä kaikki. Eniten houkuttaa tällä hetkellä tuo 7 Wonders; tarvittaisiin vaan lisää innokkaita pelaajia, niin voisi testailla eri pelaajamäärillä.

Bezzerwizzer (tietopeli, jossa voi nokittaa muita pelaajia)
7 Wonders (taktiikkapeli / korttipeli, jossa keräillään armeijaa ja rakennuksia sekä rakennetaan ihmeitä )
Mr. Jack (Jack the Ripper aiheinen taktiikkapeli kahdelle pelaajalle)
Toledo (miekkojen rakentamiseen liittyvä taktiikkapeli, kevyempi kuin 7 Wonders)

Kirjoja tuli myös: tietokirjoja on jo selailtu, romaanit vielä odottavat sopivaa ajankohtaa.

John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen
Liza Marklund: Panttivanki
Stephen King: Kuvun alla
J. R. R. Tolkien: Hobitti (Tove Janssonin kuvituksilla)
Gwen Bailey: Näin koulutan koirani
A. Huusko ja J. Huttunen: Retroaarteet

Pian kyllä tarvitaan uudet kirjahyllyt, kun vanhoihin ei enää mahdu. Mistähän vaan löytäisi hienot, mielellään tyyliltään vanhahtavat ja sellaiset, joihin mahtuu paljon tavaraa? Ja kohtuullisella hinnalla. Ja ne pitäisi pystyä muuttamaan paikasta toiseen helposti. Katseltu on, mutta toistaiseksi sopivia ei ole löytynyt.Ja kukahan ostaisi nuo vanhat?

Lisäksi tarvittaisiin toinen levykaappi. Einari raahasi joululomalta kotiin sellaisen pinkan levyjä taas, että levykaapille olisi kyllä kysyntää ja pian. Sitäkin ollaan etsitty, mutta toistaiseksi tuloksetta.

- Anni

Vuosi 2011 pähkinänkuoressa

2012-01-07T11:32:00.028+02:00

Pariisissa aurinko paistoi suoraan silmään.

Pähkinänkuoressa kuulostaa mielestäni todella typerältä kielikuvalta, vaikka sitä miten päin vääntäisi. Siitä huolimatta se päätyi otsikkoon, kun en aamutuimaan mitään hienompaakaan pystynyt keksimään. Aina ei vaan pysty.

Olen aina ajatellut, että pitäisi joskus vuoden vaihtuessa tiivistää edellisen vuoden tapahtumat blogiin. En vaan ole saanut sitä koskaan tehtyä, mutta josko tällä kertaa hivenen myöhässä niin tekisin.

Yhteen vuoteen on mahtunut todella paljon tapahtumia. Hyvää ja huonoa, mutta onneksi saldo on vuoden päätteeksi plussan puolella.

Vuonna 2011:

Tempaisin gradun ja erkoistyön kokoon puolessa vuodessa ja sain käsiini järjestyksessä toiset yliopistopaperit. Jos joku olisi aikaisemmin ennustanut, että valmistun näin nopeasti, en olisi uskonut sanaakaan :)
Vaikkei ollut tarkoitus, päädyttiin ostamaan auto, kun halvalla sai. Auto on osoittautunut enemmän kuin tarpeelliseksi, sillä mittariin on kertynyt ajokilometrejä ihan hirvittävä määrä. Hintaansa nähden erittäin hyvä ostos.
Hyvästeltiin Einarin mummu ja mun kummisetä. Toivottavasti seuraavia hautajaisia ei tule pitkään aikaan. :(
Hoidettiin antaumuksella omaa viljelypalstaa ja saatiin jopa satoa.
Sain ensimmäisen "oikean" työpaikan. Kaukaa, mutta täysin koulutusta vastaavaa työtä ja alalta, jolla haluan työskennellä.
Muutettiin työn perässä Jyväskylästä Lappeenrantaan. Jouduttiin sanomaan hyvästit ihanalle Jyväskylän kodille, mutta löydettiin onneksi oikein viihtyisä keskusta-asunto Lappeenrannasta.
Einari teki muutaman pienemmän kuvauskeikan sekä vietti viidennen syksyn töissä BB:ssä.
Ollaan oltu huolissamme isäni terveyden takia. Sydänkohtauksesta onneksi selvittiin pelästyksellä. Kunhan nyt muutkin asiat vielä järjestyisivät.
Käytiin tämän vuoden aikana Lontoossa ja Pariisissa sekä Tukholmassa Minnan, Jannen ja lasten kanssa ja Gdanskissa Mannisten kanssa.
Ollaan vietetty aikaan myös Turussa, Jokioisilla, Porissa, Tampereella, Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Kokkolassa.
Otin pitkän kuumeilun jälkeen ensimmäisen tatuointini. Ja pian perään toisen, kun kynnyksestä päästiin.
Kissat vanheni taas vuodella, nyt ikää 11 vuotta. Me ei vanhennuttu päivääkään :)

- Anni

Loppiainen

2012-01-06T10:31:00.000+02:00

Joululomat on ohi ja töissä käymiseenkin on joutunut totuttelemaan jo muutamia päiviä. Takana yli 1000 ajokilometria ja 11 kyläpaikkaa mahdutettuna 9 päivään. Kotimatkalla jo hiukan väsytti. Loppiainen lepäillään kotona ja lataillaan akkuja.

Kiitos kaikille kestityksistä. Ja joululahjoista; niitä tuli tänäkin vuonna enemmän kuin tarpeeksi. Ollaan oltu kilttejä varmaan.

- Anni

2 yötä jouluun

2011-12-22T22:51:00.000+02:00

Täällä pakkaillaan ja valmistaudutaan henkisesti edessä olevaan noin 7 tunnin automatkaan...

Meilläkin on joulukuusi ja hieno kuusi onkin! Vanha paperitähti löytyi kesällä kirppikseltä ja kuusi käytiin hakemassa torimyyjältä. Ja vaikkei kotona joulua ollakaan, niin onneksi ehdittiin sitä ihailemaan jonkin aikaa ennen lähtöä.

Oikein mukavaa ja kiireetöntä joulua kaikille!!

- Anni

"Gdanskin matkan innoittama piparkakkutalo"

2011-12-21T17:06:00.001+02:00

Viime viikonloppu kului aika pitkälti tähän:

Ja Einari pelkäsi koko ajan että mä rikon koko talon. Ehjänä pysyi, mutta tuon uunipellinkokoisen julkisivun kanssa oli aika lähellä! :D

Katto on ladottu yksitellen mantelilastuista, mutta ei harmi kyllä näy kuvissa. Samoin se, että taloa voi katsella useammasta eri suunnasta. Olishan sen aikansa voinut käyttää muuhunkin. Mutta pakko oli väkertää, kun kotoa alkoi tulla kuvia niitten tekemästä talosta. Pakkohan sitä oli yrittää tehdä hienompi ja suurempi. Kisa tosin on ratkaisematta, kun molemmat osapuolet pitää itseään voittajana. :)

Talomalli tuli mieleen matkakuvia kansioon liimaillessa.

- Anni

-------------------

Tässä vielä yksi kuva lisää. Vähän osviittaa siitä, että talossa oli muutakin kuin julkisivu :)

On alkanut tuntua joululta

2011-12-08T21:58:00.000+02:00

Olin jo hetken huolissani, ettei joulufiilis ole tänä vuonna oikein iskenyt. Yleensä kun se iskee jo marraskuulla ja ajatukset on lomassa ja lahjoissa jo turhankin aikaisin. Tänä vuonna on tullut painettua niin paljon töitä (pakko tehdä saldoa, että sais muutaman vapaapäivän) ja vapaaaika on mennyt matkustaessa junalla, joten joulu nyt ei ole ollut ensimmäisenä mielessä. Lähinnä tässä on jaksettu eteenpäin lupailemalla itselle päiväunia, "kunhan joku sopiva vapaa hetki tulee". Jouluun asti ei ole jaksanut ajatellakaan.

Itsenäisyyspäivänä oli aikaa laitella jouluverhoja ikkunoihin ja ripustella jouluvaloja ja silloin alkoi hiukan tuntua siltä, että joulu on tulossa. Ehkä se siitä pikku hiljaa.. täytyy varmaan viritellä oikeaa fiilistä piparkakkutalon teolla, punaviiniglögillä ja joululevyillä sitten kun Einari muuttaa takas kotiin. Yksinään ei oikein aina jaksa innostua. Viikko vielä.

Lahjat on onneksi jo kasassa. Tänä vuonna ei kovin montaa itsetehtyä lahjaa ole tulossa, siihen ei vaan millään ole jaksaminen riittänyt. Muutama lahja tuli hankittua jo aikaisin syksyllä, kun sattui sopiva vastaan ja aika moneen idean on keksinyt joku muu ja ollaan vaan osallistuttu samaan lahjaan. Helpolla on päästy ja se on sopinut tähän tilanteeseen erittäin hyvin. Olen erittäin mielissäni, ettei tänäkään vuonna tarvitse lähteä viimeisten viikonloppujen ostoryysikseen.

Tämä joulu on meidän kannalta erilainen kuin ennen. Tähän asti ollaan vietetty joulua eri paikoissa, tänä vuonna päätettiin muuttaa käytäntöä ja olla tästä lähtien samassa paikassa. Annoin äitin valita kahdesta vaihtoehdosta, joten tänä vuonna olemme aaton Porissa ja joulupäivät Jokioisilla. Ensi vuonna sitten toisin päin. Saas nähdä miten aaton vietto sujuu. Jännittää varmaan ihan turhaan, mutta minä en ole kotona aattona ensimmäistä kertaa 28 vuoteen. Ensimmäistä kertaa ikinä.

- A

Huhhuh, mikä reissu!

2011-12-05T23:59:00.001+02:00

Olin viime viikon lopulla elämäni ensimmäisellä työmatkalla. Ja se ei mikään tavallinen työmatka ollutkaan. Edustamista, mutta erittäin kaukana siisteistä sisähommista :)

Viime perjantaina pidettiin Heurekassa valtakunnallisen kemian vuoden päätöstapahtuma, jossa oli ilmaisen Heureka-kierroksen lisäksi mahdollista tutustua erilaisiin kemiaan liittyviin aiheisiin. Mukana oli esim. ilotuksia, lasten työpajoja ja kansantajuisia tiede-esityksiä. Ja aiheiden kirjo vaihteli laidasta toiseen; esim. muovien ja maalien kemiasta sairaalakemistien verensokerimittauksiin ja kosmetiikasta kiviin, paperiin, veteen ja coca-colaan. :) Illan suurimmasta, näkyvimmästä ja ehdottomasti sotkevimmasta pisteestä vastasimme me neljä yliopistolla opiskelevaa tai työskentelevää ihmistä. Onneksi saatiin lisäapuja, sillä homma oli aika paljon vaativampi toteuttaa, kuin mitä lupautuessani mukaan osasin kuvitellakaan.

Järjestimme siis nesteen päällä juoksun, jota jo Lappeenrannassa on muutamaan otteeseen on esitetty. Kävijät olivat innoissaan ja juoksijoita riitti jonoksi asti. Massaa alettiin valmistaa jo edellisenä päivänä, sillä sitä tarvitaan valtavasti (altaan tilavuus vajaa 1000 L). Raskasta hommaa ja aivan liian pitkät työpäivät, mutta olihan se ihan kiva päästä näyttämään kemian kiinnostavia puolia yleisölle (tai no materiaalitiedettähän tuo on, jos tarkkoja ollaan, mutta onhan ne materiaalitkin kemiaa). Kemiasta on turhan monella negatiiviset mielikuvat, sillä yleisesti ihmiset tuntuu pitävän sitä vaikeana ja tylsänä aihealueena, jonka sovellukset ei kosketa tavallista pulliaista. Mutta koskettaahan ne ja esim. tälläisen juoksumassan tapauksessa kemia voi olla ihan hauskaakin. Liekö ennakkoajatukset peräisin mielenkiinnon tappaneesta pakkokemiasta yläasteella? Sama juttu siinä, ettei tutut ja varsinkaan itseä vanhemmat sukulaiset oikein koskaan ymmärrä minkälaisten asioiden kanssa sitä tässä työskennellään. Mamma luulee mua farmaseutiksi ja muuten mielikuvat on aikalailla csi- ja pähkähulluprofessoritasoa :)

Ja jos et yhtään tiedä mistä on kyse nesteen päällä juoksussa ja asia kiinnostaa, kannattaa googlettaa "non-newtonian fluid". Valmistukseen tarvitaan vain ja ainoastaan vettä sekä tärkkelystä: jutun juoni piilee siinä, että niitä on oikeassa suhteessa toisiinsa nähden. Ja että massaa on tarpeeksi paljon (tärkkelystä yksinään meni 500 kg), jotta siinä pystyy juoksemaan ja kävellen uppoaa niin kuin juoksuhiekkaan. Ja tärkkelyshän pölyää kiitettävästi kuivuessaan, joten sotkettiin siinä sivussa koko Heurekakin :)

Tältä se näyttää livenä: (ensimmäisenä juoksemassa mun nykyinen esimies ja taustalla tuossa kaunissa haalarissa näkyy toinen.. :)

Parin päivän massan sekoituksen/nostelun/lapioinnin sekä juoksijoiden ohjauksen oheen tuli vielä järjestettyä muuta oheisohjelmaa, kun kerran Helsinkiin tuli matkattua. Keskiviikkona hakattiin uutta tatuointia ihoon (kuvaa tulee, kunhan tuo on parantunut), torstai ja perjantai meni Heurekassa, työyön jälkeen lauantaina paineltiin käymään 100km päässä kummitädin lapsen yo-juhlissa ja sieltä suoraan Kajsan luokse kyläilemään ja sunnuntai meni Voittaja 2011 -koiranäyttelyssä lampureita kuolaten. Illasta ajettiin takas Lappeeseen ja maanantai kului aika pitkälti työporukan saunaillassa, joka alkoi jo päivällä. Arvatkaa väsyttääkö? :D

- Anni

Ilmassa on myös koirakuumetta

2011-11-21T00:29:00.006+02:00

Matkakuumeen lisäksi mulla on ihan hirveä koirakuume. Jos en iltaisin surffaile netissä halpoja lentoja etsien, surffailen mitä todennäköisemmin koirasivuilla. :) Suuria, karvaisia ja kuolaavia kavereita katsellen.

Toive omasta koirasta on ollut mielessä aikalailla siitä saakka, kun muutin pois kotoa 2000-luvun alussa. Kun ei ollutkaan enää karvakaveria jaloissa pyörimässä, seurailemassa touhuja ja pitämässä seuraa, iski tunne siitä, että jotain puuttuu. Ja vaikka kissat saman katon alle aikoinaan muuttivatkin, eivät ne koiraa korvaa alkuunkaan. Kissat on niin erilaisia otuksia, että suhde niihin ei vaan koskaan ole sellainen, kuin se voi olla oman koiran kanssa. Ja vaikka kissoista (tai ainakin Peskusta ja Cittiksestä) tykkäänkin kovin, olen silti aina ollut enemmän koiraihminen.

Koirakuume on pikku hiljaa kasvanut entisestään ja aina sitä pennun ottamista on lykätty jonkun syyn takia. Yksin asuessa pentu olisi joutunut olemaan liikaa yksikseen ja myöhemmin koiran ottamista ollaan lykätty autottomuuden (isomman koiran kanssa ei oikein julkisilla kulkeminen houkuta) sekä rahan ja tilan puutteen takia. Nyt syitä ei oikeastaan enää ole (paitsi että olishan se hienoa, jos ei asuttais kerrostalossa), joten ollaan katseltu koiria ihan todenteolla.

Sopivaa rotua ollaan pohdittu pitkään. Tai ainakin minä olen, sillä Einarin kriteerit on aika helppo täyttää :) Se nyt kelpuuttaisi meille miltei minkä vaan turren, kunhan sitä voisi rapsutella ja sille voisi heitellä palloa ja antaa herkkuja. :D Mulla sitten taas onkin (ehkä pitkällisen koirakuumeen tuloksena) paljonkin toiveita omaa koiraa kohtaan, joten useampaa vaihtoehtoa on tullut punnittua. Suuri ja karvainen pitää olla joka tapauksessa, mutta se nyt ei vielä sulje tarpeeksi rotuja pois.

Rodun valinnassa minulle kaksi tärkeintä asiaa ovat luonne ja terveys. En halua itselleni ongelmakoiraa, joka rajoittaa vapaa-aikaa tai vaatii koko ajan erityisotteita ja tuloksetonta vääntämistä. Ja vaikka itsellä olisikin koirista kokemusta, pitäisi myös muiden (erityisesti Einarin) pärjätä koiran kanssa. Terveys on luonteen jälkeen tärkein seikka, sillä minä en halua varoa koko ajan tekemisiäni ja harrastuksiani huonon rakenteen takia tai menettää itselle rakasta kumppania liian aikaisin terveydellisistä syistä. Arkuudesta ja vihaisuudesta nyt puhumattakaan.

Jos voisikin valita koiransa pelkästään ulkonäön perusteella (osa ihmisistä näin kyllä taitaa tehdä), valita olisi todella helppo. Omaa silmääni miellyttää eniten 5. ryhmän koirat eli ns. alkukantaiset rodut. Erityisesti malamuutin, akitan ja huskyn ulkonäkö on mun mielestä todella kaunis eikä suomenpystykorvakaan kauas listalta jää. Luonteen takia en näistä mitään kuitenkaan ottaisi (ainakaan ensimmäiseksi koiraksi). Mutta sama juttuhan se taitaa muidenkin rotujen kanssa olla; monet esim. ihastelee afgaaneja, mutta eivät sellaista (syystä tai toisesta) itselleen kuitenkaan ottaisi. Mutta täytyyhän sen koiran myös omaa silmää miellyttää, kukaan tuskin valitsee koiraa vain sillä perusteella että se "näyttää hyvältä paperilla". Tai no korkeintaan käyttökoiraksi (metsästys, palvelus ym.), oletan?

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että toiveeni toteutuvat parhaiten paimenkoiraroduissa. Ne myös täyttävät kokovaatimuksen sekä useimmat rodut miellyttävät myös silmää. Toiveet ovat olleet aikalailla seuraavat (jotain oleellista jää varmasti puuttumaan heti kun alkaa listaamaan...) :

kookas, pienistä en niin välitä
yleisesti terve rotu, niin fyysisesti kuin päästääkin (elinikä mielellään 10+)
ystävällinen ja seurallinen
tulee yleisesti toimeen ihmisten, lasten ja muiden eläinten kanssa
rodussa ei esiinny arkuutta, arvaamattomuutta eikä vihaisuutta
on suhteellisen rohkea ja sopeutuu hyvin muuttuviin tilanteisiin (liikutaan paikasta toiseen ja kyläillään paljon)
innostuu helposti ja on suhteellisen aktiivinen (mahdollisuus harrastaa), mutta osaa rauhoittua kotona
ei ole hirvittävästi vahtitaipumusta eikä ole haukkuherkkä (tai on ainakin opetettavissa)
älykäs / jokseenkin helposti oppiva ja saa olla hieman miellyttämisen halua (kummankin ensimmäinen koira)
saa kuitenkin olla luonnetta, liian miellyttämisen haluisista ja aivottomista tapauksista en välitä
on meidän molempien koira, ei ole vain yhteen omistajaan kiintyvää sorttia
pärjää ulkona myös talvella

Olin pitkään kallellani berninpaimenkoiran suuntaan, mutta rodun terveystilanne huolestuttaa kovasti. Viime ajat ollaan katseltu lampureita eli vanhaenglanninlammaskoiraa, joka myös OES:nä ja bobtailina tunnetaan. Luonteeltaan lampuri vaikuttaa kyllä erittäin hyvältä ja eihän sitä voi kieltää, etteikö hyvin hoidettu vanhaenglanninlammaskoira näyttäisi todella komealta ilmestykseltä. Käytiin yhdellä kasvattajalla kesällä tustustumassakin rotuun tarkemmin (kun kellään tutulla ei kyseistä rotua ole) ja käynnin perusteella positiiviset mielikuvat vaan lisääntyivät kumpaisellakin. Rotu on myös suhteellisen terve, sillä jalostus on etenkin Suomessa pysynyt pienimuotoisena eikä lampuri ole koskaan ollut kovin "muodikas" rotu.

Ainoa negatiivisempi puoli on turkki, sillä se on aika vaativa ja vaatii paljon harjausta. Se on kuitenkin minulle negatiivisista asioista varmastikin se pienin mahdollinen, sillä turkkirotuihin olen jo tottunut kotona ja uskoisin jo etukäteen tietäväni mitä on edessä, jos paksuturkkisen koiran itselleni hankin. Osan mielestä lampurin ottaminen on juurikin turkin takia sulaa hulluutta, mutta itseä joka viikkoinen harjausoperaatio ei haittaisi ollenkaan. Se turkinhoitoon kulutettu aika voisi olla huonomminkin kulutettua aikaa, sillä laatuaikaahan sekin on koiralle ja omasta nettisurffailusta tai telkkarin tuijottamisesta pystyy luopumaan ihan helpolla. Ja se on vaivanarvoista, koska turkin alla vaikuttaisi olevan mitä täydellisimmän luonteinen koira. Ja voihan sen turkin ajella myös lyhyeksi välillä, jos karva hirveästi takkuuntuu.

Ollaan nyt noin puolen vuoden ajan katseltu lampurin pentuja, mutta sopivan pennun löytäminen saattaa kestää huomattavasti kauemmin kuin yleisempien rotujen tapauksessa. Pentuja on saatavilla hyvin vähän eikä kysyntä siksi kohtaa aina tarjontaa. Jos muistan lukemani tilastot vielä oikein, niin huippuvuosina 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa pentuja rekisteröitiin n. 100 vuodessa. Nykyään määrät ovat huomattavasti pienemmät; v. 2007 rekisteröintejä oli 38 ja v. 2009 vaan 29. Eli voipi olla, että saadaan odotella sopivaa pentua jonkin aikaa.

Ei millään malttaisi enää odottaa! Varsinkin nyt syksyllä yksin vieraalla paikkakunnalla asuessa on tullut kaivattua lenkkikaveria aika paljon.

Kuva rotuyhdistyksen sivuilta: www.oes.fi

- A

Se ainainen matkakuume

2011-11-09T18:54:00.003+02:00

Tunnustan, että vilkuilen taas sivusilmällä lentoja. Ollaan pitkään menty sillä tyylillä eteenpäin, että on ollut tiedossa seuraava matka. Vaikka siihen olisi hirmu pitkä aika, niin ihmeellisesti se tieto jostain kivasta tulevasta matkasta antaa potkua niihin päiviin, jolloin on väsyttää, ärsyttää tai tylsistyttää. Nyt ei ole tiedossa mitään ja sekös laittaa meikäläisen surffailemaan halpalentohakukoneissa :) Ja kerrottakoon, etten ole kuumeeni kanssa yksin. Einarikin jo tunnusti, että sitä ahdistaa, kun ei tiedä milloin seuraavaksi päästään jonnekin.

Autoretkestä Ruotsiin on ollut puhetta, mutta ei nyt vielä tiedä milloin saadaan retkeä toteutettua. Mutta jossain vaiheessa kumminkin olisi tarkoitus lähteä kokemaan Wallander-maisemat ja tutustumaan länsinaapuriin tarkemmin. Ja samalla käydä sukulaisvierailuilla ilmaisen majapaikan toivossa :)

Kuumetta lievittääkseni (tai lietsoakseni), listasin ylös muutamia tällä hetkellä itseäni kiinnostavia kohteita. Makunsa kullakin, minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten nämä:

1) Tanska ja Norja (kestosuosikit)

2) Kiina (toinen kestosuosikki)

3) Portugali ja Marokko

4) Turkki (Istanbul, ei muut)

5) Venäjä

6) Hollanti (erityisesti Amsterdam)

Einari voi joskus tehdä itse pidemmänkin listan, mutta pääkohdat tiedän minäkin. Lista on yksinkertaisuudessaan tämä:

1) Jenkit (= elokuvia, sarjoja ja mättösafkaa)

2) Tsekki,Praha erityisesti (= paljon hyvää ja halpaa kaljaa)

Että näin. Toivottavasti ollaan vanhoina nähty suurin osa paikoista, joista haaveillaan. Onneksi edes osa listasta on edullisia toteuttaa.

- Anni

Kuva matkalta, jolloin käytiin siskon luona Barcelonassa. Ollut ehkä jo täälläkin, mutta nyt uudelleen käsiteltynä. Kuvassa onnistuneesti kaikki, joka minua matkustamisessa eniten kiinnostaa.

Mitkä maat teitä kiinnostaa?

Kotikuvia: olohuone

2011-11-02T17:30:00.012+02:00

No niin, sitten vielä kuvia olohuoneesta. Mukavan avaraa ja tilavaa. Mieleisin huone ehdottomasti. Tähän tyyliin pyritään pääsemään muissakin huoneissa. Kukkia, värejä, valoa ja vanhaa tavaraa <3

Telkkaritason pelastin mun kotitalon vanhasta leikkimökistä, alunperin sekin on peräisin isovanhemmilta. Vinyylilevytkin sai vihdoin kunnon paikan tv-kaapin sisältä.

Lasiovellinen levykaappi löytyi pitkän metsästämisen jälkeen huutonetistä. Ikean vetolaatikot vaihtui kauniimpaan, meille sopivampaan ja tilaa säästävämpään malliin. Toinen pienempi vitriini vielä kun jostain löytyisi, sillä levyjä oli laskeskeluista huolimatta niin paljon, ettei ne kaikki mahtuneet tuohon. Ja uusillekin pitäisi olla tilaa varattuna :)

Jos olis Einari kotona, niin olisitte saanut parempia kuvia. Mutta näkee näistä nyt ainakin vähän, millaisessa asunnossa nykyään asustellaan.

Kotikuvia: leffahuone

2011-10-31T20:54:00.013+02:00

Nyt kun on enemmän tilaa, niin Einari sai harrastuksilleen oman huoneen. Ja on siellä munkin harrastuksille tilaa.

Kirja- ja pelivalikoima kasvaa pikkuhiljaa. Kohta täytyy varmaan miettiä uusia säilytyssysteemejä, kun 3 hyllyä ei meinaa riittää. Jos seinät olis omat, olis jo hyllyt vaihtuneet toisenlaisiksi. Vuokraseinään ei viitsitä ruveta ruuvailemaan, kun jäljet tarvitsis sitten peitellä muuttaessa. Omaa odotellessa... silloin teatterin seinätkin olis vähän toisenlaiset. Mutta viihtyy siellä näinkin. :)

Kotikuvia: keittiö

2011-10-30T20:27:00.002+02:00

Keittiö näyttää tällä hetkellä tältä:

Kaapit nyt ei ole ihan yhtä hienot kuin edellisessä asunnossa, mutta niissä on ihanan paljon tilaa. Ja pesukone on mulle jo nyt niin tärkeä, että mä en tiedä miten oikein pärjään ilman sitä, kun tästä asunnosta joskus muutetaan pois. Vanha ruoska mutta toimii.

Astiahyllyjen ilmestymistä odotellessa... olisi tarkotus jossain vaiheessa väsätä seinälle avohyllyt tai ostaa joku sopiva kapistus. Pöytä on "uusi" eli peräisin mun isovanhemmilta. Myös "uudet" tuolit on hakusessa, mutta eihän niitä löytöjä heti tehdä, joten katsellaan josko joskus osuu sopivat kohdalle.

Kotikuvia: parveke

2011-10-29T22:40:00.000+03:00

No niin, nyt niitä kotikuvia. Kämppä on aikalailla siinä tilassa, johon sen ehdin ennen töiden alkua järjestämään. Sen jälkeen ei ole ollut aikaa eikä kiinnostusta laitella, joten viimeiset laatikot on edelleen purkamatta ja taulut ja peilit odottaa seinille laittoa.

Viikonloppuna kävi vieraita, joten oli pakko siivota ja samalla tuli nostettua ne purkamattomat tavarat kaappeihin. Ja tänään pystyi ottamaan muutaman kuvan päiväsaikaan, kun yleensä kotiin tulee palattua vasta kun on jo liian hämärää.

Näitä tulee nyt paloitellen tällä kertaa. Sitä mukaa, kun jaksan laitella. Aloitetaan parvekkeesta, joka on jättisuuri (vain puolet kuvassa) ja toistaiseksi talvikuosissa. Nyt jo näen silmissäni kuinka täynnä se on kesällä kasveja!!

Hyvin mahtuu syömään ja grillailemaan. Saimaa-näkymät <3

Kotikuvia: makuuhuone

2011-10-29T22:29:00.007+03:00

Tässä huoneessa ei ole tapahtunut paljoakaan muutoksia; samat kalusteet mutta kirjahyllyt on muuttaneet paikkaan jonne ne oikeasti kuuluu. Seinälle ehkä ilmestyy jossain vaiheessa jotain. Kunhan keksis, että mitä. :) Taulut on menossa olkkariin, kunhan sais aikaseksi.

Matkakuvia, osa 3.

2011-09-28T18:42:00.014+03:00

Vielä muutama kuva reissulta. Tuli syötyä hyvin joka päivä, sillä ruokien ja juomien hinnat olivat jotain aivan muuta kuin kotona. Tässä kahvilassa kakut maksoivat muutaman euron kilolta ja ne muuten maistuivat yhtä hyviltä miltä näyttivät. Harmi, kun ei pystynyt tuomaan mukana muutamaa kakkua :).

Katsokaa näitä kahviastioita, voiko olla hienompia? Hetken jo harkitsin varastamista. Kupit jäi kuitenkin kahvilaan ja mukana tuotiin vain muutamia herkkukahveja ja irtoteetä. Löydettiin mahtava kauppa kävelyreitin varrelta.

12. euroopan maa omalla kohdalla, mikäköhän olisi seuraava? Toivottavasti monta paikkaa on vielä edessä. Matkoihin käytetty raha ei koskaan mene hukkaan. Kokemus on se, jota ei minulle korvaa mikään samalla rahamäärällä hankittu tavara. Minä haluan nähdä itse ja muodostaa mielikuvani itse, ei riitä että lukisin tai kuulisin muilta.

Matkakuume on ihmeellinen kaipuu, jota täytyy ruokkia ja josta ei taida koskaan päästä eroon.

- Anni

Matkakuvia, osa 2.

2011-09-27T21:41:00.000+03:00

Käytiin myös Sopotissa. Hieno ranta ja kauniita taloja, jotka samaan aikaan näyttivät sieviltä ja synkiltä. Ennakko-odotukset eivät kuitenkaan aivan täyttyneet, sillä paikan varjopuolet veivät voiton kauniista maisemista. Mutta käymisen arvoinen junamatka silti. Gdansk hakkaa Sopotin 10-0.

Kuvia otettiin vain kivoista paikoista, turistirysät ei kiinnostaneet. Harmi, ettei keretty käymään Malborgissa. Sinne olisin halunnut, jos olisi ollut hieman enemmän aikaa.

- Anni

Terveisiä Puolasta.

2011-09-26T23:59:00.000+03:00

Käytiin viettämässä pitkää viikonloppua Gdanskissa. Hyvät ilmat, kaunis pikkukaupunki ja edullinen hintataso, voin suositella muillekin.

Tunnelmaa varjosti kuitenkin isän äkillinen sairaskohtaus, jonka takia paljon nähtävää meni ohi silmien. Loman loppupäästä ehdin jo vähän nauttiakin, mutta ensimmäiset päivät menivät enemmän ja vähemmän puhelinta vahtiessa ja odottaessa, täytyykö lähteä ensimmäisellä mahdollisella lennolla takaisin Suomeen maksoi mitä maksoi. Nyt isän vointi on jo paranemaan päin, mutta pelästyin kyllä kovin paljon. Ja pelottaa niin kauan, kunnes ei ole enää tehovalvonnan tarvetta.

- Anni

Hiekkakakkuja

2011-09-22T17:03:00.000+03:00

Meidän uusilta kotinurkilta löytyy myös Hiekkalinna eli satamassa sijaitseva hiekkaveistospuisto. Teosten teema on joka kesä erilainen; tänä vuonna hiekasta oli loihdittu sirkusmaailma. Satuttiin sattumalta kävelemään ohi viimeisenä aukiolopäivänä ja onneksi ehdittiin vielä näkemään teokset. Veistokset oli kyllä aivan uskomattoman hienoja. Kuvista saa ehkä hieman osviittaa, vaikkei ne veistosten pikkutarkkoja yksityiskohtia ja massiivista kokoa täydellisesti pysty kuvaamaan. (klikkaamalla suuremmaksi)

Yllättävän hyvinä nuo on kyllä säilyneet, jos miettii että ne on olleet ulkosalla koko kesän. Mitäköhän ensi vuonna on luvassa? Tulkaahan ihmeessä katsomaan, me luvataan kyllä majoittaa. Niin tutut kuin puolitututkin. On vähän pulaa innokkaista vierailijoista... (syksylläkin saa jo tulla vaikkei hiekkakasoja silloin olekaan)

- A

Uudet kotinurkat

2011-09-21T19:26:00.001+03:00

Muutamia kuvia kotitalon lähettyviltä. Kierreltiin muuton jälkeen katselemassa ja tutkailemassa uutta asuinpaikkaa ja Einari napsi kuvia kävelylenkin varrelta.

Ekassa kuvassa näkyy kylpylä vuodelta 1824, sen vieressä näkyvän puistoalueen reunalla asumme me nyt. Lähettyviltä löytyy satamatori, ravintolaivat sekä Linnoituksen alue muureineen ja museoineen. Maisemissa ei tosiaan ole valittamista.

- A

210911

2011-09-20T18:35:00.003+03:00

On muuten aika pitkä aika taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Viikonloput on olleet yhtä hässäkkää ja matkustamista edes takaisin ja viikolla illat on kuluneet työpäivistä ja viikonlopusta toipuessa. Mikähän siinä on, että uuteen työhön totutellessa on aina päivän päätteeksi tosi väsynyt, vaikkei sen ihmeellisempää edes tekisikään? Sitä on kai vaan niin täreillään ja tarkkana aluksi, mutta onneksi siihen tottuu aikanaan ja jaksaa puuhastella illallakin enemmän.

Viime viikonloppuna käytiin ystävien häissä Kokkolassa ja tuli vietettyä kaikkineen 13 tuntia junassa. VR:stä ja lipunmyynnistä en viitsi sanoa sen enempää, arvaatte varmaan sanomattakin.

Ollaan myös vietetty valmistujaisjuhlia ja muutettu Einarin tavaroita Helsinkiin BB-putken asumista varten. Ja poikkesin Hämeenlinnaan muuttaneen siskonkin luona yökyläilemässä.

Käytiin myös Korkeasaaressa. Oli jo aikakin, kun on ollut puhetta siitä vaikka kuinka kauan. Viimeksi varmaan tullut käytyä ala-asteikäisenä. Kuvasaldo oli niukanlainen; Einari lähinnä kuvaili eväspaikan leppäkerttua eri kuvakulmista :)

Onneksi on väsymykseen luvassa pientä piristystä. Muutaman päivän päästä hypätään lentokoneeseen ja lähdetään pikku lomalle. Ja mukaan lähtee Einarin lisäksi muutakin matkaseuraa, yleensä ollaan matkailtu vaan kahdestaan. Oikein tervetullut irtiotto tähän väliin. Jee!

- Anni

Sadonkorjuu

2011-08-26T14:27:00.000+03:00

Muuton takia oli tyhjennettävä kasvimaakin. Ehkä hieman aikaista sadonkorjuulle, mutta kyllähän sieltä kotiin kannettavaa irtosi silti vaikka millä mitalla. Porkkanat olisi voineet kasvaa vielä vähän aikaa, mutta toisaalta ne saattavat olla maukkaampia näin pienemmän kokoisina.

100% luomua. Omasta kasvimaasta. Voiko parempaa olla? Ja onneksi tässä talossa on kylmäkellari, joten vihannekset pysyy siellä pitkään hyvänä. Persiljan kokeilen varmaan pakastaa, kun nyt löytyy jopa kunnollinen pakastinkin pikkulokeroiden sijasta!

Mä olen ollut koko kesän tyytyväinen ja onnellinen, kun on saanut tehdä jotain sellaista mistä pitää ja mitä pitää tärkeänä. Se on ollut ihan selvästi myös sellainen henkireikä, jonne on voinut mennä nyppimään rikkaruohoja, kun gradu tai joku muu asia on ahdistanut. Ja sinne on voinut mennä viettämään aikaa yhdessä, sillä Einarikin jo huomasi viljelyn hyvät puolet ja homman viihdyttävyyden. Ensi kesäksi etsitään varmasti täältä palsta, toivottavasti suurempi kuin tänä vuonna. Toivottavasti jonain päivänä se olisi vielä ihan omalla pihallakin.

- Anni

Muutosta selvitty!

2011-08-24T12:30:00.002+03:00

Huhhuh. Selvittiin hengissä muutosta. Paljon ajomatkaa ja vielä enemmän kannettavaa, mutta onneksi monta ihanaa ihmistä pääsi meitä auttamaan.

Uusi asunto on kyllä todella mieleinen ja niin hienolla paikalla, että edelleen ihmetyttää, miten me oikein saatiin tämä kämppä. Mutta mitä pienempi kaupunki, sitä helpommin ja edullisemmin löytää hyviä asuntoja. Täällä toki on suhteellisen kallista, mutta jos samalla vuokralla saa kolmion keskustasta Saimaan rannasta ja kauempaa ilman järvinäkymiä, niin ei varmaan tarvitse arvuutella kumpaan päädyttiin. Laivat tuuttaa lähtiessään, siihen on (toistaiseksi) aika kiva herätä :)

Einari läks heti muuton jälkeen töihin Helsinkiin, joten minä jäin purkamaan laatikoita, laittamaan lamppuja kattoon ja verhoja ikkunoihin. Kohta alkaa olla tavarat paikoillaan, paitsi Einari järjestää sitten joskus levynsä. Niihin en viitsi koskea, koska en kuitenkaan osaa järjestää niitä oikein. :) ( ja täytyy vielä sumplia, miten ne kannattaa laittaa uuteen levykaappiin, jonka kulma näkyy kuvassa)

Kissat viihtyy mainiosti, sillä meillä on myös lasitettu parveke, josta näkee hyvin kadulle ja vastapäiseen puistoon ja jota pystyy pitämään melkein koko päivän auki niiden lasitusten takia. Ei tule itselle kylmä eikä tarvitse pelätä, että pojat tippuu parvekkeelta.

Kuvia tulee sitten joskus, kun on kaikki taulut ja peilit paikoillaan. Viimeiset tavaratkin on vielä hakematta Jyväskylästä.

- A

Huvipuistossa

2011-07-31T10:56:00.015+03:00

Käytiin viime viikolla katsastamassa Nokkakiven huvipuisto ja sirkusmaailma meidän kesävieraiden eli Emmin, Artun ja Neelan kanssa. Paikka oli mukavan lähellä, vaan 20 km Jyväskylästä. Puisto osoittautui kivemmaksi kuin ajateltiin. Siitä oli saatu vanhan ajan huvipuiston kaltainen, vaikkei se kovin montaa vuotta ole toiminnassa ollutkaan. Ja puistoon oli ilmainen sisäänpääsykin, joten oli kiva käydä siellä kävelemässä, katselemassa ja jätskiä syömässä, vaikkei Neela laitteisiin uskaltautunutkaan.

Puiston pieni koko, kukkivat kukat ja vihreät nurmikot sekä kaikki ne vanhat, pienet, värikkäät ja rämisevät laitteet sai puiston muistuttamaan aivan mun suosikkitietokonepeliä Rollercoaster Tycoonia. Tai no se on oikeastaan ainoa tietokone/konsoli/tms.peli, jota jaksan pelata, joten suosikki on ehkä hieman hämäävä ilmaisu tässä tapauksessa.

Mutta jos joku on pelannut kyseistä peliä niin, tietää jo miltä siellä näytti.
Muille pari kuvaa:

Lisäksi käytiin siinä vieressä olleessa sirkusmaailmassa, joka oli enemmän aikuisille tai ainakin isommille lapsille sopiva paikka. Me Einarin kanssa viihdyttiin siellä hyvin; paikka oli näet täynnä vanhoja pelikoneita kuten yksikäsitisiä rosvoja, flippereitä ja vastaavia.

Ja kaikkia sai pelata 3 euron sisäänpääsyn hinnalla. Ja mehän pelattiin.

- Anni

Sadonkorjuuta

2011-07-27T11:10:00.000+03:00

Pikaisesti huikkaan kera kännykkäkuvan: meillä saadaan satoa!

Ollaan tehty jo monet salaatit kasvimaan antimista, syöty leivän päällä omia kurkkuja ja viikonloppuna itsetehtyjen hampurilaisten välistä löytyi oman maan salaattia ja sipulia.

Muutama jättimäinen kesäkurpitsakin on kannettu kotiin. Nyt kun vaan keksis lisää hyviä kurpitsareseptejä, sillä seuraavat kesäkurpitsat valmistuu kovaa tahtia.

Aika hienoa!

- Anni

Muutoksia

2011-07-25T21:34:00.000+03:00

Huhhuh. Nyt kun on asiaan ehtinyt hetken totutella, niin voisihan siitä kirjoittaa tännekin.

Meidän elämässä muuttuu nyt paljon kerralla. Meikäläinen nappasi työpaikan Lappeenrannasta ja otti sen vastaan. Joten nyt olisi sitten muutto edessä alle kuukauden kuluttua. Paikkaan, josta ei tiedetä mitään, ei tunneta ketään ja josta on pitkä matka kaikkialle muualle paitsi Venäjälle. Mutta vakipaikka on vakipaikka ja kun kaupan päälle saa juurikin sellaiset työtehtävät, joita on toivonut, niin eipä sitä kauaa mietitty. Vai mietittiinköhän ollenkaan?

Onneksi saatiin oikein kiva asunto, sillä se vaikuttaa viihtymiseen huomattavasti. Asunto on edellistä suurempi ja ihan mahtavalla paikalla. Ja talosta löytyy kuulemma uima-allaskin :) Vähän kyllä maiseman vaihdos jännittää, mutta pääseehän sieltä pois. Ainakin viikonlopuiksi, jos vaan jaksaa ajaa. Jyväskylään muuttaessa tunnettiin täältä tasan 1 ihminen ja ihan hyvin ollaan pärjätty, joten kaippa sitä pärjätään tuollakin. Einari on innoissaan lähdössä, joten se jaksaa innostaa muakin, silloin kun meikäläistä alkaa vähän kammottaa :)

Lisäksi opinnot päättyy nyt sitten aikaisemmin kuin alunperin ajattelin. Oli siis suunnitelmissa kirjoitella gradua ilman mitään hoppua ja valmistua joskus syksyllä, mutta nyt kävikin näin ja piti alkaa kiirehtiä hommia valmiiksi. Viime viikko tuli paiskittua töitä tyylillä "15 tuntia töitä, 5 tuntia yöunia". Mutta se kannatti, sillä tänään sain palautettua päättötyön luettavaksi. Ja paperit on kourassa ihan kohta. Vielä ei oikein ole tajunnut, että kohta sitä ei olekaan enää opiskelija. Koko ajatus tuntuu välillä ihmeelliseltä, kun siihen on jo niin tottunut. Koulussa on tullut istuttua kaikkineen 20 vuotta, joista noin puolet yliopistolla. Huhhui. Ehkä sitä on taas aika vannoa, etten opiskele enää koskaan. Ja toivon, että tällä kertaa se pitää paikkansa. Viimeksi kun vannoin samaa, päädyin takaisin kouluun vuodessa :)

Vielä kun sais muuton hoidettua kunnialla alta pois. Tämä vanha asunto on ollut tosi mieleinen ja lähteminen vähän harmittaa, mutta uutta asuntoakin olis kyllä ihan kiva päästä laittamaan. Näkymät ikkunoista on kutakuinkin tuollaiset kun kuvassa. Kuva on Einarin pikaräppäisy hetkeltä, jolloin odoteltiin asuntonäyttöä. Saimaa <3

Vaikka välillä vähän kammottaakin, olo on kuitenkin tyytyväinen. Ei tarvitse koko ajan stressata rahatilanteesta ja töiden loppumisesta. Ja ennen kaikkea on kyllä todella hyvä mieli siitä, että löytyi paikka, jossa arvostettiin sitä osaamista, joka mulla on. Sen eteen on tehty paljon töitä. Onneksi se ei osoittautunut turhaksi.

- A

170711

2011-07-17T22:30:00.001+03:00

Tämän vuoden (jatsi)viikonloppuun kuului:

mansikoita
herneitä
sadetta
festaritunnelmaa ja kiertelyä jazzkadulla
metrilakua
tungoksen ja hintojen ihmettelyä (kuten joka vuosi)
aurinkoa
torkut pihakeinussa
auton vilkun korjausta (nyt sohlaa sumuvalo :)
saunomista
kyläilyä
kahvia ja olutta/limpparia
GP (Einari sai sen superison kokolihan, josta se haaveili koko viime viikon)
koiria ja koirahaaveita
aika vähän musiikin kuuntelua tällä kertaa (vähän harmittaa, että missattiin sahansoitto)
parit kirpputorit
jäätelöä
reilut 500km, suurin osa matkasta jonossa
hyvin monta hetkeä ilman gradustressiä

Vietiin myös kamera Poriin. Saldo: kuvia 0kpl. Aina ei vaan innosta, ei huvita edes kantaa sitä mukana. Siksi kuva piti lainata täältä.

Useamman vuoden jälkeen jazzkatukin alkaa näyttää niin samalta, että että ei keksi mitään uutta kuvattavaa. Tai no. Ehkä siitä uudesta British Fudge Companyn herkkukojusta olis voinut napsaista kuvan. Jos olis viitsinyt.

Oli taas kerran mukava viikonloppu, mutta aivan liian lyhyt :/

- Anni

Palstalla

2011-06-30T20:15:00.000+03:00

Palstalla alkaa jo vihertää. Kasvamassa on herneitä, salaatteja, pinaattia, persiljaa, retiisiä, porkkanaa, sipulia, purjoa, kesäkurpitsaa ja avomaankurkkua. Kohta pääsee jo hakemaan salaatit omalta maalta.

Einarikin on innostunut. Ei paranisi sanoa (ettei tosimiesimago mene), mutta sanon silti: ostettiin tänään sille omat puutarhahanskat :D

-Anni

Kukko jalassa

2011-06-17T11:09:00.007+03:00

Vihdoin ja viimein kuvaa parantuneesta jalasta. Ei se näin kauan kestänyt parantua; ei vaan olla saatu aikaiseksi ottaa siitä kuvaa, vaikka tekijällekin lupasin sellaista lähetellä. Helsingissä asti kävin tatuoitavana; Lindan käsialaa siis.

Kuvasta tuli lopulta suurempi ja värikkäämpi, kuin olin ajatellut, mutta lopputuloksesta en silti muuttaisi mitään. Olen tyytyväinen. Erittäin tyytyväinen.

Kyllähän tekovaihe sattui ja ekat päivät kuljettiin turvonneella jalalla, mutta oli se sen arvoista. Kuume saada vielä toinen kuva ihoon on aika kova, mutta täytyy nyt ensin säästellä rahat kokoon pikku hiljaa. Kuva toki on jo mietittynä ja tulee olemaan ensimmäistä suurempi. Sitten voisikin olla tyytyväinen pidemmän aikaa :)

- Anni

(Hauskat parvekeverkon kuvat jaloissa :)

Väsynyt, mutta onnellinen

2011-06-02T15:18:00.006+03:00

Mä olen viime päivät tehnyt oikeastaan vain kahta asiaa. Töitä ja kaivanut maata. Gradu pitäisi pikku hiljaa saada valmiiksi (ja se on PALJON kesken), joten hommia riittää töissä ihan tarpeeksi. Menee varmaan kesän loppuun ennen kuin voi huokaista helpotuksesta. Kun kerran kesä tulee vietettyä enimmäkseen Jyväskylässä (ja ettei tekeminen kesken loppuisi), tuli hankittua myös viljelypalsta Viitaniemestä.

Viime viikonlopun vietin pellolla kääntäen, lapioiden ja kuokkien. Tuli kyykittyä sekä kannettua tavaraa ja maata sinne tänne kolme päivää vaihtelevissa ilmoissa. Viikonlopun askareet tuntuu lihaksissa edelleen. Einarista piti olla avuksi (niin ainakin palstaa varatessa ajattelin), mutta se sattui saamaan juurikin samalle ajankohdalle työkeikan. Joten hommaa olikin sitten hieman enemmän kuin ajattelin. Palsta oli aikas kovaa ja kuivaa savimaata, joten se vaati aika paljon muokkausta ennen varsinaisia istutuksia. Oma piha ja kunnon välineet (unelmoin pari päivää lapioituani entistä kovemmin siitä jyrsijästä... :) tekisi hommasta helpompaa, mutta onnistuuhan se näinkin, kun ei niitä muitakaan vaihtoehtoja oikein ole. Ihan ikioma kasvimaa on aivan eri asia kuin autella kotona. Omalla palstalla voi tehdä asioita juuri niin kuin itse haluaa, silloin kun haluaa ja tehdä vaikka ei aina täydellisesti osaiskaan.

Muokkausoperaatio alkaa olla voiton puolella, mutta nyt sitten kannetaan vettä kannukaupalla ja kohta nypitään rikkaruohoja. Olen jo kylvänyt siemenet ja istuttanut sipulit, yrtin taimet pääsee sinne kohta puoliin. Vaikka tuo palstan hoitaminen vaatiikin aika paljon aikaa ja viitsimistä, niin tykkään kyllä siitä todella paljon. Mukava tunne kun saa omin käsin aikaan, tulokset näkyy heti tai ainakin pian ja aina on jotain mitä puuhastella. Toivottavasati saadaan myös hyvä sato.

- Anni

Kaverikuvassa

2011-05-30T22:39:00.007+03:00

Oltiin taannoin viettämässä iltaa vanhojen opiskeluaktiivien kanssa. Juhlissa oli teemana "koulu" ja luokkakuvien jälkeen pääsi ottamaan kaverikuvia. Tuli hyvä kuva, mutta harmi kun ei meidän vekkihameet ja polvisukat oikein näy kuvassa. Hauskat iltamat taas kerran. Ja mukavaa, että ihmiset jaksaa edelleen järjestää kaikenlaista ja osallistua, vaikka valmistumisestakin alkaa jo olla aikaa. Välillä on ihan ikävä noita aika huolettomia opiskeluaikoja. Tämän hetkinen opiskelu ei todellakaan ole samanlaista kuin nuo unohtumattomat teekkarivuodet Tampereella :)

- A

Päivä Tukholmassa

2011-05-17T13:49:00.001+03:00

Käytiin viime viikonloppuna ystävien kanssa haistelemassa meri-ilmaa ja Tukholman tuulia. Mukava reissu, kohtuu ilma ja todella pitkä päivä maissa. Turun lähdöillä kun laivasta pitää poistua jo kukon laulun aikaan (6.30).

Kävin Skanssenilla ekaa kertaa ja se oli kyllä tosi hieno paikka. Seuraavan kerran voisi varata piknikkorin mukaan. Tällä kertaa mieluisinta minusta oli kiipeilevät karhut ja herkkuaamupala.

Aika erilainen laivareissu edellisiin verrattuna.

-A

Multahommia

2011-05-10T22:59:00.001+03:00

Ollapa se oma piha. On niin hirveä hinku päästä pihahommiin ja maata kuokkimaan että oksat pois! Huokaillen katselin viikonloppuna, kun kotona istuttivat perunoita; voisipa sitä itsekin jo viljellä omia luomupottuja.

Tänä kesänä on sentään edes parveke ja yliopiston kautta varasin itselleni myös pikkuisen viljelypalstan. Eiköhän nekin hieman lievitä kasvatushinkuja, mutta eihän se sama ole kuin se oma piha, jossa voi laitella paikkoja sillä ajatuksella, että ne kasvit ja kukat tuottaa iloa ja satoa moneksi vuodeksi eteenpäin. Hyötypuutarhasta ja vanhan ajan perennoista täällä haaveillaan, mistäpä muusta.

Parvekkeelle pääsi kokoelma emaliastioita, jotka on etsineet jo jonkun aikaa paikkaansa sisältä. Yrtit pääsee kukkien seuraksi piakkoin, vielä ihan en uskalla jättää yöksi etteivät palellu. Palstaistutukset on vasta suunnitteluvaiheessa, parvekekin saattaa saada lisää kasveja jossain vaiheessa.

- Anni

080511

2011-05-08T21:55:00.000+03:00

Äitienpäiväviikonloppu takana päin. Sujui samoissa merkeissä kuin edelliset viikonloputkin; oleskelua äidin luona Jokioisilla, ei sen kummempaa.

Muutama kuva viikon takaiselta kävelyreissulta; nostettiin sisko puuhun. Edellisestä kerrasta taitaa olla aikaa lähemmäs 15 vuotta. Silloin ei tarvittu apuja.

Suuri huoli läheisen ihmisen hyvinvoinnista huolestuttaa ja varjostaa muuten niin aurinkoisia kevätpäiviä. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Anni

Maailman paras konsertti

2011-05-02T14:58:00.001+03:00

Vuonna 1994 aloin aktiivisesti kuunnella Pink Floydia ja siitä asti on ollut odotus että bändin joskus näkisi livenä. No, erinäisten jäsenten välisten riitojen ja kosketinsoittajan poismenon johdosta on aika selvää että bändi ei koskaan enää esiinny yhdessä. Ainakaan jotain pientä hyväntekeväisyysjuttua lukuunottamatta. Siispä katse on ollut kiinnitettynä bändin basistiin, Roger Watersiin ja kitaristi David Gilmouriin, jotka molemmat tahoillaan silloin tällöin keikkailevat ja soittavat Pink Floydia. Gilmouria ei pahemmin ole täällä näkynyt, mutta onneksi Waters sentään sai tuotua kiertueensa Helsinkiin asti.

27.4. Hartwall Areenalla Roger Waters esitti yhtyeensä kera yhden Pink Floydin tunnetuimmista albumeista, The Wallin (1979). Levy (joka on myynyt mukavasti muutaman kymmentä miljoonaa kappaletta) on Watersin kokonaan itse kirjoittama tarina erakoituneesta muusikosta joka rakentaa ympärilleen metaforisen muurin suojautuakseen ulkomaailmalta. Muurin sisällä mies käy läpi elämäänsä ja kuvittelee mm. olevansa fasistinen diktaattori. Levy on hieno klassikko, mutta tämä konsertti... Jumalauta! Tämä oli jotain ihan muuta! Tämä oli huikein audiovisuaalinen teos ikinä! Yhtyeen ja yleisön väliin rakennettiin keikan aikana valtava muuri, johon heijastettiin levyn tarinaa tukevia upeita kuvia ja nykypäivään liitettyä sodanvastaista kuvastoa. Yhdessä vaiheessa mm. koko muuri täyttyi sodassa kuolleiden ihmisten kuvista joita oli saanut lähettää artistille tämän Facebook-sivuston kautta. Musiikki toimi upeasti, visuaaliset kuvat olivat mielettömiä ja äänitehosteet tärisyttivät jäähallin seiniä.

Heti alussa otettiin luulot pois In The Flesh? -biisillä, jonka aikana lavaa tulitettiin, yleisön halki lensi pommikone, joka räjähti tulipalloksi, Waters meuhkasi lavalla kuin eräs kansallissosialistinen johtaja aikoinaan ja musiikki jytisi kovemmin kuin millään keikalla ikinä. Keikan jokainen biisi oli erilainen ja jokaisen aikana muuriin heijastettiin biisille sopivaa teemaa. Hienoja hetkiä olivat mm. Mother, jonka aikana heijastettiin kuvaa Pink Floydin keikalta 1980 ja Waters lauloi biisin päällekkäin sen ajan keikkanauhoituksen kanssa. Herkkä hetki unohtui nopeasti kun Goodbye Blue Skyen aikana muurin valtasivat pommikonelaivueet ja tunnelma muuttui jopa pelottavaksi. Keikan ehkä odotetuin hetki oli kuitenkin biisi Comfortably Numb, joka on Pink Floydin uran ja ehkä maailman paras kappale. Vaikka biisi ja sen kitarasoolot ovat tulleet tunnetuksi nimenomaan Gilmourin vuoksi, ei ukon poissaolo vähentänyt sen tehoa ollenkaan. Varsinkin soolon huippukohta jolloin koko muuri räjähti eri väreihin, oli kyllä sellainen hetki että siinä menee kyllä kovempikin kaveri sanattomaksi. Ja kappaleen lopussa yleisön suosionosoitukset olivat hurjimmat mitä olen koskaan kuullut.

Onhan sitä olemassa ties kuinka massiivisia konsertteja ja kiertueita. On jättiscreenejä, valomeriä, pommeja joilla voitaisiin käräyttää pieni kaupunki. On erikoisia pyöreitä lavoja, on ilotulituksia ja vaikka mitä. Mutta Perkele, mikään ei ole mitään tämän rinnalla! U2 saisi mennä kotiinsa häpeämään jos näkisivät miten otetaan lavasteista ja visuaalisesta ilmeestä kaikki irti.

Kaikkeen kun lisätään se että olen odottanut kuulevani bändin musiikkia livenä tuollaiset 17 vuotta, niin kyllä tämä vaan meni kertarysäyksellä parhaimmaksi konserttikokemukseksi koskaan. Ylitti ehkä jopa Michael Jacksonin konsertin vuonna 1997. Mutta siihen en ehkä sen enempää vertaa, hieman erilainen tapaus kuitenkin. :)

On tässä miinuspuoliakin. Tällä hetkellä tuntuu että ei ole mitään kiinnostusta mennä katsomaan enää yhtään mitään keikkaa. Kesän festarit ja bändit lakkasivat kiinnostamasta ja on vain olo että mieluummin laittaisin rahani siihen että näkin tämän uudelleen.

Olo on haikea, sillä on tunne että on nähnyt elämänsä parhaan keikan ja tätä ei ylitä enää kukaan. Koskaan.

-eikka-

Pääsiäinen

2011-04-25T18:52:00.000+03:00

Pääsiäisenä tuli tehtyä monta juttua ensimmäistä kertaa tänä vuonna:

- syötiin kesän / kevään ekat jäätelötötteröt; lähdettiin ihan kirkkopuiston kioskilta asti hakemaan ja herkuteltiin puistossa

- ajeltiin ihka omalla autolla piipahtamaan Helsingissä ja Turussa

- ekaa kertaa tänä keväänä tarkeni laittaa kesäkengät paljaisiin jalkoihin

- hankittiin ensimmäiset kesäkukat parvekkeelle ja istutin yrttien taimet purkkeihin

- Cittis pääsi ekaa kertaa tänä vuonna valjaissa ulos ja pojat ylipäätään on henganneet parvekkeella miltei koko pääsiäispyhät

- korkattiin myös grillikausi käyntiin

- olen parannellut myös elämäni ensimmäistä tatuointia, joka tuli hankittua juuri ennen pääsiäistä

- Anni

Pariisi

2011-04-12T21:26:00.001+03:00

+ Montmartre ja Sacré-Coeur
+ Promenade Plantée ja kukkivat kirsikkapuut
+ Amélie
+ Notre Dame ja hautausmaat
+ Louvre
+ Latinalaisten korttelien pikkukujat ja sievät talot
+ kulman takaa löytyy aina leipomo
+ La Gondole
+ Kansallisooppera

- kallis hintatasoja paikallisten huono kielitaito
- paikoitellen aivan järkyttävän huono palvelu
- metrojen sisäänheittäjät
- liian tunkeilevat matkamuistomyyjät
- paperin ohuet väliseinät hotellissa

Suosittelen tätäkin kovasti, erityisesti jos osaa ottaa töykeän palvelun huumorilla :)

-A

Lontoo

2011-04-12T21:05:00.022+03:00

+ Sunday Up ja kaikki ne ihanat ruokakojut
+ Notting Hill ja _se_ Travel Book Shop
+ helppous ja loogisuus
+ ei kielimuuria
+ St. James Park
+ Stomp
+ Easyjet
+ Starbucks

- liian lyhyt visiitti
- korkeahko hintataso
- lievähkö pettymys laituriin 9 3/4
- Tussaudsin "kauhuhuone"

Ihan mahtava paikka, suosittelen ehdottomasti!

-A

Mummolatyynyjä

2011-03-21T07:19:00.002+02:00

Olkkari muuttuu pikku hiljaa turkoosimmaksi. On pitänyt jo ajat tehdä muutamia uusia turkooseja tyynyjä sohvalle, mutta oikean sävyistä (=leffatuolin sävyistä) ja sopivan vanhahtavaa kangasta ei ole löytynyt. Netissä surffatessa tuli sellaiset vastaan valmiina ja vielä ale-hintaan, joten tottakai ne tuli tilattua.

En yleensä tykkää ajatuksesta, että ostetaan vanhannäköisiä tavaroita uusina, kun niitä voisi saada oikeasti vanhoinakin, mutta näiden kohdalla oli poikettava periaatteista. Sopivia tyynyjä harvemmin löytyy kirppareilta ja jos löytyy, niin on yleensä likaisia ja littaan istuttuja. Joten näihin olen kyllä harvinaisen tyytyväinen. Jokainen oman ikäinen varmasti muistaa nuo pyöreät tyynyt mummolastaan :) Kulmikkaat etsivät vielä paikkaansa.

Pääsispä jo laittamaan parveketta, ei millään jaksais odottaa että lämpenee tarpeeksi. Ekaa kertaa tässä kämpässä sinne voi laittaa kukkia ja vaikka istuskella siellä hyvällä ilmalla.

-A

Matkavalmisteluja

2011-03-20T10:40:00.001+02:00

Lähdön hetki lähenee. Aika menee kyllä tosi äkkiä. Juuri (=syksyllä :) varattiin lentoliput ja kohta jo pitäis hypätä koneeseen.Ilmatkin vaikuttaa lupaavilta (Lontoossa ja Pariisissa +10C - +14C ) ja töitä tullut painettua urakalla koko alkuvuosi, joten on kyllä tosi kiva päästä lomailemaan.

Ollaan tässä hiljalleen tehty valmisteluja; sekä käytännön juttuja että suunniteltu päiväohjelmaa. Molemmissa paikoissa on vaikka miten paljon kaikkea mitä haluaisi keretä näkemään ja aikaa on rajallisesti, niin halutaan suunnitella jotain jo etukäteen. Yleensä ei ole tullut paljoa suunniteltua, mutta nyt se on ihan paikallaan ettei mikään tärkeä kohde jää käymättä.

Seuraavia valmisteluja ainakin on jo tehty:

Uusittu passi. Huomasin matkan varaamisen jälkeen, että onkin päässyt 10-vuoden passi vanhaksi. Onneksi huomasin ajoissa. Tulikin halpalennoista kerralla kalliimmat, sillä se uusiminen on törkeän hintaista. 52+16 e ja sillä saa passin vaan 5 vuodeksi. Menee vanhaksi samoihin aikoihin kun Einarin 10 vuoden passi, hehee.

Ostettu junaliput välille Lontoo - Pariisi. Juna lähtee ihan hotellin vierestä ja perillä ollaan 2h 15min päästä. Eli menee aika kovaa, sillä välimatka on n. 500km. Lippujen hankkiminen oli kyllä tosi helppoa; sai jopa valita paikat jossa istuu matkan ajan.

Ostettu muutamia pääsylippuja valmiiksi netistä. Siten ne saa vähän halvemmalla ja ei tartte jonottaa joka paikkaan. Selvitetty, mitkä liput taas kannattaa ostaa paikan päältä halvemmalla.

Katseltu miten pääsee liikkumaan paikasta toiseen, mitä matkakortit maksaa ja mistä niitä saa.

Vilkuiltu, mitä kaikkea on Louvressa.

Mietitty mitä kamppeita tarvitaan mukaan ja missä kissat on reissun ajan. Einarilla ei ole sopivan paksuista takkia eikä mulla ei ole lämpimään, mutta mahdollisesti sateiseen keliin sopivia kenkiä. Parempien vaatteidenkin kuljetus on vähän ongelma, kun ollaan lähdössä pelkillä käsimatkatavaroilla, kuten ennenkin. Mutta eiköhän sitä jotain keksitä.

Einari on valmistautunut henkisesti lentomatkaa varten (=yrittänyt olla lietsomatta paniikkia etukäteen). Sekä ajanut Google Street View:lla Pariisin ja Lontoon katuja edes takas :)

Tulispa ens lauantai jo pian!

- A

Kaikkee uutta

2011-03-19T10:05:00.000+02:00

Käytiin eilen kirpparikierros ja jatketaan sitä vielä tänään yhden kirpparin verran. Oli hyvä saalis, sillä löytyi mm. lisää lasisia maustepurkkeja keittiöön (juuri niitä mun lemppareita, missä on suuret lasipallot korkkeina), todella halpa ja juuri sopivan värinen Finelin emalikulho/salaattikulho sekä pari ompeluprojektia. Ja nappas se Einari yhden levynkin.

Ja lopuksi vielä bongattiin oikein hyvä lautapeli/strategiapeli alle puoleen hintaan alkuperäisestä. Ja oli jopa muoveissa vielä. Pelattiinkin jo kerran ja oli yhtä hyvä, kun muistettiin.

Lisäksi meillä on vihdoin AUTO! Ja hitto, kun oli hienoa käydä kaupassa; ei tarvi koko ajan miettiä mitä voi ottaa, että ne mahtuu reppuun ja jaksaa kantaa kotiin saakka. Ja voi alkaa käymään Prismassa, sillä kävellen on ollut pakko käydä noissa törkeän kalliissa pikkukaupoissa. Puhumattakaan siitä, että viikonloppuisin matkanteko sujuu paljon mukavammin, kun voi mennä ja tulla silloin kun haluaa. Eikä tarvi raahautua rinkkojen ja naukuvien kissojen kanssa asemalle ja seistä siellä puoltatoista tuntia tyhjän panttina, kun VR on taas myöhässä.

Auto oli itsessään halpa, mutta eihän se auton pitäminen halpaa puuhaa ole (varsinkin kun on kyseessä eka oma auto, niin vakuutuskin on ihan perhanan kallis). Laskeskeltiin silti, että näillä VR:n hinnoilla, pitkillä etäisyyksillä ja useamman ihmisen kulkiessa sinne tänne miltei joka viikonloppu, auton pito jo on aika kannattavaa. Ja jos ei pidemmän päälle olekaan varaa sitä pitää, niin muutaman vuoden sisällä saadaan varmaan myytyä se pois samalla hinnalla millä ostettiin.

Ja karttuuhan ne bonuksetkin siitä, kun aikaa kuluu. Tulee muuten ajettua paljon varovaisemmin mitä aikoihin, kun se on ekaa kertaa ihan OMA ja siinä on kiinni OMAA rahaa. Toivottavasti tämä uutuudenviehätys säilyy pitkään :)

Täytyy vaan pitää huolta siitä, ettei ihan laiskistuta ja aleta kulkea kaikkia matkoja autolla. Edelleen töihin, kouluun, liikkumaan, keskustaan ym. painellaan kävellen ja pyörällä ja siitä yritetään kyllä pitää kiinni. Se jos mikä tulee kalliiksi ja rasittaa turhaan ympäristöäkin.

Einari lupas muutama viikko sitten, että se vie mut Viherlandiaan, kun saadaan auto ajokuntoon ja Jyväskylään asti. Joten tänään mennään sinne ja lisäksi käydään katsastamassa Vaajakosken kirppis. Molempiin on mieli tehnyt päästä, mutta ilman autoa on jäänyt menemättä.

Autosta ei nyt tähän hätään ole kuvaa, mutta ehkä jossain vaiheessa :)

-Anni

Koristeita keittiöön

2011-03-18T23:05:00.000+02:00

Askartelin viime viikonloppuna muutaman kuivatun mandariiniviipaleen keittiön ikkunaa koristamaan. Kivan kotoinen tunnelma :)

- Anni

Voihan tykki!

2011-03-12T12:38:00.000+02:00

Meidän olkkarista on tullut yhtäkkiä leffateatteri.

Se vaan tapahtui, enkä pystynyt pistämään vastaan. Jos ihminen on 10 vuotta haaveillut jostain ja yhtäkkiä se sen pystyy hankkimaan, niin ei kai sitä voi kieltää vaikka ei itse olekaan kovin innostunut?

Onhan se kiva katsella leffoja kunnon valkokankaalta, mutta miksi oi miksi noiden laitteiden täytyy aina näyttää niin rumilta?! Ne ei vaan sovi tänne mitenkään eikä niitä saa piiloon, kun tuo kangas on niin perhanan iso. Ja Einari meni vielä sanomaan, että sen mielestä se vois olla isompikin! Juuri kun edelliset laitteet sain piiloon siten, että niitä pystyy silti käyttämään, kämppä täyttyy näistä.

Olispa enemmän tilaa, rahaa ja oma kämppä, että vois toteuttaa vähän remppahommia. Sitten ehkä sais nämäkin siedettävämpään muotoon. Tai ainakin teatterin pois olkkarista omaan erilliseen huoneeseensa, kankaan/levyn seinälle ja tykin kattoon, sillä nyt täytyy tyytyä näihin ei niin sisustuksellisiin ja ei niin kauniisiin väliaikaisratkaisuihin.

-A

Arvostele mun illallinen

2011-02-17T07:22:00.017+02:00

Ollaan seurattu satunnaisesti, mutta aika usein, neloselta tulevaa Arvostele mun illallinen -sarjaa. Siinä joukko toisilleen tuntemattomia ruotsalaisia kokkaa 3 ruokalajin illallisen kotonaan eri iltoina ja paras voittaa. Erittäin yksinkertainen idea ja vaihtuvat kokkaajat tekevät joka jaksosta erilaisen. Toinen saattaa tehdä ihan älyttömiä gourmeeruokia kaupan parhaista (ja kalleimmista) antimista, kun toinen on päättänyt kokata kotiruokaa opiskelijatyylillä ja mahdollisimman halvalla. Ja aina ei homma suju ihan putkeen, eritoten jos ne taidot ei ole yhtä hyvät kuin kuvittelee, kissa käy syömässä katkaravut, kattila unohtuu liedelle liian pitkäksi aikaa tai on valinnut reseptin, jota ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Tai vaan yksinkertaisesti tekee ruokaa aineksista, joista muut ei satu pitämään.

Sarjasta näytetään myös brittiversiota. Jokunen aika sitten tuli myös suomiversio kera pikkujulkkisten, mutta tämä alkuperäinen sarja on kyllä ylitse muiden. Toivottavasti täälläkin tehdään jossain vaiheessa kausi ilman julkkiksia; tavallisten ihmisten kodit, persoonat ja ateriat on paljon kiinnostavampia.

Sarjan herkkuruoista innostuneena Einari keksi taannoin, että voitaisiin ottaa täällä kotona oma versio kys. ohjelmasta. Tokihan se mulle sopi ja päätettiin toteuttaa idea jo heti seuraavana viikonloppuna. Arvostelu jätettiin vähemmälle eli keskityttiin kokeilemaan uusia reseptejä sekä syömään hyvin ja ajan kanssa, sillä harvemmin sitä kotonaan tulee 3 ruokalajia vedettyä putkeen :) Ja on sekin aika mukavaa, että saa herkkuillallisen kotonaan eikä välttämättä tarvitse tehdä muuta kuin odotella ja arvailla, mitä mahtaa olla tarjolla. Toivottavasti näitä tulee jatkossakin, mua ei ollenkaan haittais että Einari innostuis enemmän ruoanlaitosta. Ja että itsekin tulis innostuttua enemmän kokeilemaan uusia reseptejä ja yhdistelmiä, sillä helposti sitä päätyy johonkin vanhaan ja tuttuun, vaikka voisi yrittää löytää välillä uusia suosikkejakin.

Menut olivat seuraavanlaiset:

Tomaattibruschettaa
Vuohenjuusto-parsakaali-kinkkupiirakkaa
Lumumba -suklaajuomat/drinksut

ja

Saksanpähkinä-päärynä-pekonisalaattia
Vuohenjuustoröstiperunoita ja timjamilla marinoitua naudan ulkofilettä
Omenamuffinsseja ja kardemummakahvia

Lisäksi tuli tehtyä yhtenä iltana ylläri-illallinen, liekö ollut tylsää (ja kova nälkä)?

Tomaattikeittoa ja chilipaprikaleipää
Pinaattista tuorepastaa ja fetajuustolla höystettyä broilerin filettä
Kaakaota ja suklaakeksejä

Oli jo puhetta, että voisi taas jossain vaiheessa ottaa uusiksi. Ja ehkä lisätä kokkaajien määrää yhdellä sillä siskokin jo innostui ajatuksesta. Hyvä tapa syödä hyvin, mutta halvemmalla (ja joskus hiukan terveellisemminkin?) kuin ravintelissa :)

-A

Ihanan rauhallinen sunnuntai

2011-02-16T18:38:00.004+02:00

On ollut viime aikoina kovasti ohjelmaa. Viikonloput ollaan menty sinne ja tänne. Ja arki-illat menee hirveetä vauhtia, kun ei töiden takia enää kerkiäkään tekemään yhtä paljon kuin ennen.

Sunnuntai vietettiin rauhallisemmin; oli kyllä oikein kiva olla kotona tekemättä yhtään mitään. Oli jopa aikaa keitellä aamupalaksi luumupuuroa. Milloinkohan kerkee seuraavan kerran? Seuraavat 3-4 viikonloppua on jo buukattu täyteen. :/

Ekassa kuvassa Helsingin tuliaiset eli uudet ikkunakilluttimet ja vikassa kuvassa "maailman rumin lamppu", joka oli ihan pakko ostaa Turun Manhattan-kirppikseltä. Näistä meidän hankkimista rumista, mutta sympaattisista lampuista sais varmaan kohta jo näyttelyn :)

-Anni

Tammikuun kuulumisia

2011-01-31T22:12:00.000+02:00

Hohhoijaa. Joulun jälkeen on päivät menneet yhtä haipakkaa. Tuntuu, että aikaa on ollut jopa liian vähän, varsinkin, jos vertaa kuinka tyhjiä (=tylsiä/vapaita, miten sen nyt ottaa) päivät oli syksyllä. Meillä on osat vaihtuneet ihan päittäin: syksyllä Einari painoi töitä ja minä kävin silloin tällöin kursseilla ja nyt yhtäkkiä minä raadan töissä ja Einari hengailee satunnaisesti koululla :) Eli eipähän olla vapaalla koskaan yhtä aikaa.

Töihin pääsin oikeastaan hiukan yllättäen, sillä marraskuussa syksyn ekalla luennolla tuli hetken mielijohteesta kysäistyä luennoitsijalta mahdollisuudesta erikoistua ympäristökemiaan. Ja siltä seisomalta tuli sitten puhuttua itseni laitokselle töihin/gradun tekoon heti kun sopiva aihe löytyy. Ja aihe tosiaan löytyi hetimmiten, joten tässä sitä ollaan.

Siinä samassa rytäkässä tuli vaihdettua pääainettakin, sillä alunperin piti valmistua analyyttiseltä kemialta. Nyt siis pääaine vaihtui soveltavaksi kemiaksi ja vaikka suurin osa siellä opiskelevista erikoistuu puunjalostukseen, meikäläinen suuntaa nyt intressit täysillä ympäristökemiaan. Tähän asti on tullut suoritettua kursseja "koska ei ole muutakaan tekemistä ja koska se on järkevää". Nyt pitkästä aikaa tuntuu siltä, että teen mitä haluan ja opiskelen sitä mikä kiinnostaa, joten olo on paljon motivoituneempi ja innostuneempi. Ja jopa helpottuneempi. Mulla on paha tapa aina päätyä suorittamaan enkä tajua tehdä sitä, mikä tuntuu parhaimmalta. Onneksi tajusin nyt, kun vielä oli mahdollista vaihtaa. Vaikka en ikinä pääsiskään alan töihin, niin parempi se silti on kun päätyä jonnekin mikä ei tunnu omalta ja kirota sitten jälkeen päin. Mutta tosiaan harva se vaihtaa tosta vaan pääainetta juuri ennen kuin aloittaa päättötyön :)

Oli muuten ihmeellistä huomata ennen joulua, että mullahan taitaa olla kaikki vaadittavat kurssit koossa. Tähän asti on vaan tullut pyörittyä koululla ja suoriteltua kursseja ilman sen suurempia tavoitteita ja odoteltua josko se työtilanne alkais paranemaan. Mutta ihmeesti sitä onkin sitten kertynyt oikeita kursseja, sillä gradun jälkeen on paperit kourassa. Toiset paperit, huhhui.

Työt alkoi vuoden vaihteesta ja kestää vähintään kesäkuun loppuun. Jatko selviää silloin ja riippuu pitkälti siitä mitä saan siihen mennessä aikaan. On siis puoli vuotta aikaa tehdä itsestään korvaamaton... :) Rupeaman aikana olisi siis tarkoitus saada aikaan gradu ja mielellään hyvä sellainen. Aihe on mielenkiintoinen ja lähellä käytäntöä, joten ihan mielellään sitä viettää seuraavat kuukaudet tutkimushommissa. Aiheesta ja rahoittajasta en täällä viitsi kirjoitella sen enempää, sillä tuli tossa viime viikolla raapaistua nimi salassapitosopimukseen. Tulee aika kalliiksi alkaa siellä täällä huutelemaan, sillä maksimisakkona oli kyseisessä lapussa mukavat 100 tuhatta. Pikkuraha suuryhtiölle, mutta aika iso tavalliselle pulliaiselle :/

Lisäksi ollaan taas yritetty kiinnittää enemmän huomiota terveellisiin elintapoihin, erityisesti tehdä terveellistä ja monipuolista ruokaa alusta lähtien itse ja lisätä liikuntaa. Ollaan syöty kasvispitoisempaa ruokaa ja vähennetty herkkuja. Ja tehty pitkästä aikaa paljon keittoja ja puuroja, koska ne on vähän kevyempiä iltaruokia. Ja kun kerrankin rahatilanne sallii (opintotuella se ei aina salli), pystyy ostamaan laadukkaampia ja ekologisempiakin tuotteita kaupasta.

Aloitin myös taas käymään joogassa ja Einari yllätti minutkin tulemalla mukaan. Ekan kerran jälkeen se tosin oli sitä mieltä, että hädintuskin selvisi tunnista hengissä, mutta lupasi silti tulla toistekin. Ja hyvä niin, sillä jooga tekee kyllä tosi hyvää oli kunto mikä hyvänsä. Eikä sitä ole pakko vääntää kipurajalla vaan sen mukaan mihin oma kroppa pystyy. Ainakin itsellä on ollut jo ihan ikävä takaisin tunneille, sillä notkeuden lisäksi mulla se ainakin toimii hyvin rentouttajana. Ei siinä vaan voi stressata työ- tai kotiasioista, jos samalla pitää vääntää itseään johonkin koirakobrakana -asentoon :)

Lisäksi ollaan ajateltu alkaa käymään pelaamassa sulkapalloa, kun tuohon lähellä olevaan urheiluhalliin saa varata edullisesti sulkkiskenttiä. Lisäksi ajattelin silloin tällöin käydä siskon kanssa vesijuoksemassa. Sekin on ihan ok liikuntamuoto, vaikken oikein noista ohjatuista tunneista pidäkään. Siinä kuitenkin saa painaa allasta ympäri oman kunnon mukaan, joten mukavampaa se on kuin jumpat tai aerobicit ikinä. Vielä kun ei tarttis esiintyä uimapuvussa eikä kuunnella paskaa musaa, niin se olis jopa aika kivaakin. Mikä siinä on, että ohjatut tunnit on aina pidettävä noiden järkyttävien jytkeiden tahdissa?! :)

Koska ei tullut napattua mitään uutta kuvaa, joka sopisi tähän, tuossa yksi Einarin ottama taidetalvikuva muutaman vuoden takaa...

-Anni

Uusi vuosi Turuus

2011-01-15T10:54:00.000+02:00

Nyt kun on kerrankin ylimääräistä aikaa, niin ehtii laittamaan tänne muutaman uuden vuoden kuvankin. Musta on ihmeellistä, miten kaikki ehtii päivittämään blogeihinsa kuvia ja juttuja heti kun ne on otettu, kun omat kuvat päätyy tänne noin kuukauden viiveellä :)

Uutta vuotta vietettiin yllätysyllätys Turussa, missä muuallakaan? :) Oli hyvää ruokaa, mukavia ihmisiä, hauska peli (Red Dragon Inn), hienot ilotulitukset (kaupungin, omia ei osteta) ja ihanat lapset (Lyyti ja Manteli).

- Anni

Muutama joululahjakuva

2011-01-14T23:10:00.000+02:00

Jotta saadaan tämän blogin aiheet heittelemään vielä enemmän laidasta toiseen, niin hevijuttujen jälkeen sopii hyvin tälläinen käsityöaiheinen postaus :)

Täytyy laittaa muutama kuva joululahjoista, kun tuli tehtyä aika paljon lahjoja itse. Jokaisessa lahjassa taisi tänä vuonna olla itsetehty tai kierrätetty osuus, joten olin kyllä aika tyytyväinen omaan viitseliäisyyteeni. Aikaa se toki vaatii, mutta ainakin itsellä on hyvä mieli, kun jokaiseen juttuun on panostettu.

Kaikista lahjoista ei tullut napattua kuvia, mutta tässä joitakin. Taisin väkertää kaikkineen 4 mekkoa, 2 villatakkia, kymmenkunta meikki/korupussia ja yhdeksät huopalapaset. Nyt vaan ihmetyttää millä ajalla ne tuli tehtyä, kun koulun kanssakin oli joulun alla aika kiirettä?

- Anni

2011-01-11T19:41:00.000+02:00

Jahas, taas aika pistää järjestykseen viime vuoden parahimmat julkaisut musiikin saralla. Aika monia levyjä vielä kuuntelematta, mutta yhtä poikkeusta lukuunottamatta en usko että ihan kuuminta kärkeä tulisivat muuttamaan. Toki joku voi olla eri mieltä näistä valinnoista, mutta hän on yksinkertaisesti väärässä.

1. Treat - "Coup De Grace"
- Melkoisen pommin ruottalaiset lykkäsivät. Hävettää myöntää että koko bändi oli mulle täysin outo vaikka 80-luvun lopulla aika ahkerasti ovatkin levyjä tehtailleet. Niitäkin tullut nyt hommattua hyllyyn ja toimii! Mutta tämä levy vaan iski heti ekalla kuuntelulla sen verran kovaa että ykköpaikka oli jo silloin selvä.

2. Seventh Wonder - "The Great Escape"
- Edellinen levy "Mercy Falls" oli vuoden 2008 paras ja samalla yksi kaikkien aikojen kovimmista albumeista. Odotukset tätä kohtaan olivat vähintäänkin huikeat eikä bändi pettänyt. Tosin vieläkään levy ei ole täysin auennut, mutta jo nyt se pääsee kakkossijalle. "King Of Whitewater" ehkä vuoden huikein biisi. Svenska spelande bättre folk.

3. Crazy Lixx - "New Religion"
- Ruåtsalaisten kolmoisvoitto. Tässä on kuulkaa munat kohdallaan! Mieletön yhdistelmä Skid Row:ta sekä Def Leppardia. Voisi jopa hävettää tällaisen sukkahousuhevin kuuntelu, mutta kun ei hävetä. Ei sitten saatana yhtään! Ja bändin keikka On The Rocksissa vuoden parhaita. Suositellaan nautittavaksi oluen kera.

4. Instanzia - "Ghosts"
- Kanadalainen rytmiryhmä iskee niin ikään puskista hypänneen albumin. Sekoitus Pagan's Mindia, Shadow Gallerya ja Dream Theateria (missä progeen suuntaavassa metallibändissä nyt ei olisi?). Kertosäkeet tarttuvat päähän kuin se kuuluisa kirves ja soitantopuolella ilahduttaa soolojen yksinkertaisuus. Ei aina ole pakko käydä koko kitaran kaulaa läpi valonnopeudella saadakseen aikaan jotain hienoa.

5. Avantasia - "The Wicked Symphony" & "Angel Of Babylon"
- Tobias Sammettin tuplalevy oli taas kerran järkyttävän kovaa kamaa, vaikkei enää sen ensimmäisen tasolle päästäkään. Pieleen ei vaan voi mennä jos mikin varteen laitetaan Jorn Lande, Russell Allen ja Michael Kiske. Eikä ole Klaus Mainekaan koskaan kuulostanut paremmalta!

Siinä TOP 5. Muita mainitsemisen arvoisia levyjä ovat mm.

Star One - "Victims of the Modern Age"
- Levy, joka ajan myötä saattaa nousta listan kärkisijoille. Kuuntelukerta takana vasta yksi, joten sen pohjalta vaikea mennä sanomaan, mutta upealta kuulostaa!

Reckless Love - "Reckless Love"
- Häpeämätöntä asennetta yhdistettynä ihan helvetin tarttuviin tukkahevibiiseihin. Bändi jota lähes kukaan yli 15-vuotias (ja mies) ei kehtaa myöntää kuuntelevansa. Minäpä kehtaan! :D

Galderia - "Rise, Legions Of Free Men" (ep)
- Ranskalaista kikkeliheviä. Laulu- ja soittotaito sekä tuotannolliset seikat hieman lapsen kengissä, mutta tarttuvia melodioita ja duurivoittoista poljentoa alusta loppuun asti! Kokopitkää odotellessa...

Rhapsody Of Fire - "The Frozen Tears of Angels"
- Italian pojat latovat tiskiin taas sellaisen annoksen mahtipontista lohikäärmeheviä, että ei voi kuin hymyillä.

Pain Of Salvation - "Road Salt One"
- Aina jotenkin b-luokan bändin asemassa itsellä ollut bändi pisti hiljaiseksi tällä levyllä, joka on kuin suoraan 70-luvulta napattu. Kaunista.

Daft Punk - "Tron: Legacy" (soundtrack)
- Bändi itselle nimeä lukuunottamatta täysin tuntematon, mutta yksi kaikkien aikojen parhaimmista leffamusiikeista. Elokuvakin oli ihan jees. Tosin ilman tätä musaa olis ollu huomattavasti huonompi.

Pariisin Kevät - "Astronautti"
- Letkeää kesämusaa. Jopa debyyttiä parempi!

-eikka-

Joulu lähestyy

2010-12-08T15:30:00.000+02:00

Niin, minäkin kai kuulun jouluhullujen joukkoon. Toistaiseksi pitää vähän pidätellä, mutta sitten joskus kun aattoa vietetään omassa talossa, niin lähtee varmaan mopo käsistä. Mutta ehkä se sallittakoon, kun joulu nyt vaan sattuu olemaan ainoa juhlapyhä josta oikeasti pidän.

Vaikkei koko joulua ollakkaan kotosalla, niin täytyyhän sitä silti vähän joulutunnelmaa saada tännekin. Odotus on joulun paras asia, eikä muutoin edes tuntuisi että se on jo parin viikon päästä. Kynttilät, verhot, pöytäliinat ja jouluvalot tuli kaivettua jo kuun alussa kaapeista, että ehtii tarpeeksi kauan niistä nauttimaan.

Joulussa parasta on se, että onaikaa olla tärkeimpien ihmisten kanssa, kun niitä näkee nykyään ihan liian harvoin. Ja ruoka tottakai. Edellisenä jouluna vedettyjen överienkin jäljiltä aina tässä vaiheessa vuotta jo huokailen perunalaatikon ja kalkkunan perään. Siihen saakka täytyy herkutella glögillä ja pipareilla.

Turhan hössötyksen, hullun tuhlaamisen sekä liiallisen kiireiset aikataulut toivoisin voivani poistaa kaikkien ihmisten jouluista kokonaan.

Tällä hetkellä mun suurimpana toiveena on saada tänne joulukuusi, kuten edellisinäkin vuosina on ollut tapana. Einari vaan ei ole oikein lämmennyt ajatukselle. Se kun ei millään kehtaa lähteä hankkimaan sellaista, eikä meillä ole autoa, jotta lähdettäisiin käymään Bauhausissa asti... Harmi.

No, jos tässä kuusikuume vielä yltyy, niin menen yksin.

-A

Muutamia tuoreempia kotikuvia

2010-11-27T11:31:00.005+02:00

Koti muuttuu koko ajan, nyt jo näyttää hiukan eriltä mitä kesällä kuvauksissa :)

-Anni

Joulupukin paja

2010-11-26T12:32:00.001+02:00

Tänä vuonna annetaan entistä enemmän itsetehtyjä lahjoja. Ja kortitkin pitää tottakai väkertää itse. Yllättävän hyvissä ajoin tajusin aloittaa; viime vuonna viimeiset lahjat valmistui aattona :)

Ja välillä pukki lukee vähän kolonnikromatografiaa... :)

-A

Lähiökoteja

2010-11-23T23:45:00.005+02:00

Blogissa oli joskus alkukesästä kuvia kaaoksesta, joka saatiin aikaan siivotessa kämppää oikein urakalla. Kaaos saattiin järjestykseen (tai pakkohan se oli...) ja kämppään ilmestyi kuvausryhmä tekemään juttua meidän kodista. Pahaa aavistamattomasta netissä surffailusta se lähti ja lopputulos tulee ulos vajaan parin viikon päästä. Kyse on TV1:n uudesta ohjelmasarjasta, jossa haastatellaan erilaisia lähiöasukkaita ympäri Suomea ja esitellään millaisia on eri vuosikymmenten lähiökodit.

Nyt vasta ihan viime päivinä on alkanut tajuamaan mitä tuli tehtyä ja että se haastattelu sekä meidän koti ihan oikeesti näytetään kaikille. Aika pelottava ajatus, mutta näillä mennään, enää ei voi perua. En oikeestaan vieläkään tiedä, miksi tuli lähdettyä tähän mukaan, kun mua lähinnä kauhistuttaa kaikki esilläolo. Täytyy tunnustaa, että ei tullut sitä silloin mietittyä (en edes ajatellut, että meitä pyydetään mukaan) ja ohjelmaidea kuullosti hyvältä. Katsotaan nyt sitten miltä se vaikuttaa valmiina. Jännittää kyllä aika paljon, kun ei yhtään tiedä miltä omat nurkat näyttää muiden kuvaamina ja miten haastattelu sujui. Varsinkin, kun kysymyksiä ei kerrottu yhtään etukäteen, jotta olis ollut aikaa miettiä hyviä vastauksia. Ja kameran edessä kokemusta on kertynyt pyöreät nolla sekuntia.

Lisää ohjelmasta voi katsoa täältä. Sieltä löytyy tarkempi kuvaus ohjelmasta ja esittelyt joka jaksosta. Jaksot tulee ulos sunnuntaisin, uusintoja luvassa parina päivänä sekä netissä.

Lyhyesti:

28.11. TV1 klo 18.45 Ohjelma alkaa
5.12 TV1 klo 18.45 Esittelyssä meidän koti
13.2. TV1 klo 18.45 Ohjelman finaalijakso, jossa on kaikki haastatellut paikalla

Esittelysivun kuvista voi myös bongata tuttuja nurkkia, harmittaa vaan että on omasta mielestä kovin kehnot kuvat siihen valittu. Siitäkin syystä jännityksellä ja kahtiajakoisin mielin ohjelmaa odotellaan.

Mihin kaikkeen sitä oikeen onkaan taas päädytty...

-A

Pari kesäkuvaa

2010-11-22T23:44:00.000+02:00

Minna lähetti muutaman hyvän kesäkuvan, piti toki laittaa ne tännekin.

Anni auringonkukkapellossa...


...ja Einari hamppulabyrintissä :D

Jokioisilla todellakin on kaikkea, jopa kyseinen labyrintti!

Matkakuumetta

2010-11-07T23:17:00.002+02:00

Matkakuume on vaivannut jo pitkään. Varsinkin, kun ollaan jo ajat sitten päätetty, että veronpalautuksilla lähdetään keväällä jonnekin.

Se jonnekin selvisi muutama päivä sitten, kun päräytettiin lennot ensi keväälle. Edullisetkin vieläpä, mutta ei tästä mikään halpamatka tule kun hintataso on muuten aika korkea. Päädyttiin taas Eurooppaan ja kaupunkikohteeseen, kuten ennenkin on ollut tapana. Me ei vaan kumpikaan olla mitään rannallamakaajia.

Ensin mennään tänne...

... ja sieltä matka jatkuu tänne.

Eli ensin 3 yötä Lontoossa. Sieltä matka jatkuu omin neuvoin Pariisiin, jossa viivytään 4 yötä. Molemmat paikat on sellaisia, joista ollaan haaveiltu jo pitkään. Ja "pakko nähdä"-paikkojen lista on todellakin loputtoman pitkä. Ihan mieletöntä ajatellakin, että päästään käymään esim. Louvressa!

Nyt on rahan säästämisessäkin enemmän mieltä, kun on selkeä kohde mihin säästää.

Majoitus on vielä vähän auki, samoin se matka Lontoosta Pariisiin. Todennäköisesti mennään Eurostar-junalla meren ali, mutta tarttis kartoitella vielä muitakin vaihtoehtoja ja hintoja.

Menispä aika äkkiä, jotta pääsis jo reissuun. Eli millään malttais odottaa. Mut mieluummin menee katsomaan Pariisin kevättä kuin loskakelejä. Ja siihen asti voi surffata netissä ja katsella minne kaikkialle on ihan pakko päästä. :)

Kuvat lainattu täältä ja täältä. Värikuvia (= omia kuvia) tulee sitten keväämmällä.

-Anni

Uusi parveke

2010-11-05T12:06:00.000+02:00

Hiphei, meillä on vihdoin ja viimein uusi parveke.

Vuoden verran on ollut partsi käyttökiellossa sortumisvaaran takia. Ja kesän ajan on olkkarin ikkunat ollut peitettynä kuramuoveilla kera räikeän oranssien teippien. Ja loppukesä ja alkusyksy on jouduttu kuuntelemaan remonttimelua, kuten porausta ja hakkausta. Ja varomaan liikkumasta liian vähissä vaatteissa, sillä koskaan ei tiedä onko remppamiehiä ikkunan takana.

Nyt on vihdoin remontti valmis ja pääsee käyttämään upouutta partsia! Vaikkei nyt ihan parvekehengailukelit ole, niin olen kyllä jo kovasti odotellut milloin se on valmis. Ikkunoiden muovit on pimentäneet entuudestaan hämärän olohuoneen ihan masentavaksi eikä tuuletusikkunaakaan ole saanut avattua, joten huone muuttui kerta heitolla. Vihdoin näkee taas päivänvaloa! Ja pääsee kaveritkin ulos tupakille ilman että täytyy raahautua ulko-ovelle. (vinkvink, kylään sopii tulla) :)

Tuli eteen ongelmakin uuden parvekkeen myötä. Ovi joka ei ole vuoteen johtanut minnekään on ollut helppo tukkia huonekaluilla, mutta nyt sille kohdalle piti raivata kulkuväylä. Ja kun kämppä on aivan täynnä kamaa, huonekalut ei mahtuneet minnekään. Onneksi on sisko, joka mielellään ottaa tavaroita pitkäaikaiseen lainaan :)

Aika huonot kaiteet tuli näin kissanomistajan kannalta, mutta täytynee viritellä jotain estesysteemiä keväämmällä, jos kissat meinaa karata. Täytyy varmaan heti rynnätä ostamaan jotain parvekekanervia juhlan kunniaksi. :)

Ohessa hieman kellertävänsävyistä todistusaineistoa:

-Anni

Täytettä jääkaappiin

2010-11-04T09:08:00.001+02:00

Käytiin edellispäivänä Kortepohjassa ja Savelassa kiertämässä kirpparit. Löytyi 50 sentillä avaamaton paketti runomagneetteja. On pitkään tehnyt mieli niitä hankkia, mutta ei ole huvittanut pulittaa noista sitä pariakymppiä.

Tuo runojen rustailu on aika koukuttavaa puuhaa, äsken huomasin juuttuneeni jääkaapin viereen tunniksi järjestelemään magneetteja! :) Oli muuten ihan valtava työ irrotella ja liimalla nuo kaikki pikkukappaleet jääkaapinoveen, niitä oli enemmän kuin päälle päin olis uskonut!

-Anni

Hirveän vaikeeta saada näillä ilmoilla tarkkoja kuvia sisältä :(

Huivitaivas

2010-11-03T13:15:00.001+02:00

Forssaan aukes jokunen aika sitten uusi, iso kirppis. Otin sieltä pöydän pariksi viikoksi, kun oli hyvä avajaistarjous. Perjantaina pitäis tyhjentää, joten sitten tietää miten hyvin on tavaraa mennyt. Kirpparipöydän pito kyllä aina yhtä jännää puuhaa, kun koskaan ei tiedä mikä menee ja mikä ei. Ja millä hinnalla kannattais myydä. Yleensä omat arvaukset menee ihan puihin ja juuri ne omasta mielestä kamalimmat roinat katoaa pöydästä ensimmäisenä. Jännityksellä siis odottelen perjantaita, jotta saa tietää jäätiinkö voitolle vai tuliko tappiota. Toivottavasti ei tarvitse paljon kantaa sieltä takas nurkkiin pyörimään.

Ajattelin keväämmällä ottaa pöydän myös täältä Jyväskylästä. Varmaan tuolta Savelan kirpputori Silinteristä sen otan, sillä se on meitä lähinnä ja siellä tuntuu ihmisiä käyvän aika hyvin. Vaikka täällä on kalliimmat pöytävuokrat, niin onpahan enemmän kävijöitäkin. On sitä Tampereellakin aina jäänyt plussalle, vaikka siellä hinnat on ihan pilvissä. Joskus kun vertailtiin, niin Tampereella 6 päivän pöytävuokralla saa Porista kirpparipöydän kuukaudeksi :)

Meillä tosi rajalliset säilytystilat tässä asunnossa, joten aina löytyy tavaraa ja vaatetta josta vois luopua. Roinat ei mahdu mihinkään ja täytyyhän sitä aina luopua jostain vanhasta jos haluaa saada jotain mieleisempää tilalle. Ainakaan tässä asunnossa ei voi hamsteroida ikuisesti vaikka välillä mieli tekiskin (katotaan sitten joskus kun asetutaan omakotitaloon...). Aika usein kuitenkin iskee se "tätähän voi joskus vielä tarvita" -olo, vaikka hyvin tietää, että kyseistä tavaraa tai vaatetta ei ole käytetty moniin vuosiin. Minkä sitä ihminen luonnolleen mahtaa, kotoa opittua varmaan? :)

Kun kävin viikonloppuna järjestelemässä pöytää, tuli tottakai kierrettyä muutkin pöydät. Löytyi yksi pöytä ylitse muiden. Joku vanha mummu myi käyttämättömiä venäläisiä huiveja ja vieläpä halvalla. Alkuunlähtöhinnat oli parin euron tienoilla ja lisänä -50 % alennus, joten arvata saattaa että lähti mopo käsistä. Osa päätyy käyttöön, osasta varmaan ompelen jotain..

Kauniita huiveja ei vaan pysty vastustamaan, onneksi ne vie aika vähän tilaa. :)

-Anni

Suosikkikirjoja

2010-11-02T23:07:00.002+02:00

On ollut jo pitkään mielessä tehdä jonkinlaista listausta mieluisimmista kirjoista, jos vaikka joku sattuisi löytämään niiden joukosta jonkun uuden tuttavuuden. Sitä helposti jumiutuu vanhoihin tuttuihin tai korkeintaan lukee ne kirjakaupan myydyimmät uutuudet, joten itse mielelläni kokeilen muiden innokkaiden lukijoiden suosittelemia kirjoja. Joskus niistä saattaa löytyä vaikka uusia suosikkikirjoja, joiden olemassaolosta ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Kommentit ja suositukset olisi siis tervetulleita.

All time favourites:

John Irving. Pidän miltei koko tuotannosta aivan valtavasti, eivät kulu vaikka lukisi monta kertaa. Parhaimmistoa: Garpin maailma, Oman elämänsä sankari, Kaikki isäni hotellit, Kunnes lödän sinut, Välisarjan avioliitto ja Leski vuoden verran
Henning Mankell. Aivan koko tuotanto: niin dekkarit kuin yhteiskuntakriittiset kirjatkin. Parhaimmistoa mm: Wallander-sarja, Tanssinopettajan paluu, Kennedyn aivot, Leopardin silmä, Tuulten poika ja Nimeltään Tea-Bag.
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Anna-Leena Härkönen: Sotilaan tarina ja Häräntappoase
Stephen King: Sydänyö (Langolieerit ja Kirjastopoliisi)
Tove Jansson ja Astrid Lindgren

Muita suosikkikirjoja, jotka on kovaa vauhtia päätymässä ylemmän listan jatkoksi:

Herbjörg Wassmo: Dinan kirja
Alex Garland: Laguuni
John Ajvide Lindqvist: Ihmisatama

Muita lukemisen arvoisia:

Jens Lapiduksen Stockholm Noir-sarjan kirjat
Jari Tervon tuotanto
Roman Schatzin tuotanto
Harry Potterit

Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea tai tällä hetkellä menossa:

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään ja Ystävät hämärän jälkeen
John Irving: Viimeinen yö Twisted Riverillä
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo ja Enkelipeli
Anne Rice: Veren vangit

Paljon melua tyhjästä eli kirjat joiden hypetystä/suosiota en ole täysin ymmärtänyt:

Agatha Christien Poirot ja erityisesti Marple -sarjat. Christiellä on tasan kaksi hyvää kirjaa (10 pientä neekeripoikaa ja idänpikajuna), muita ei meinaa jaksaa lukea loppuun. Ei vaikka yrittäisi ajatella, että ne on ollut aikanansa uraauurtavia.
Stephanie Meyerin teinivampyyrikirjat
Patricia Cornwellin tuotanto, joka vieläpä huononee loppua kohti (yhden voi lukea silloin tällöin, kunhan edellisestä on kulunut niin paljon aikaa, että ei varmasti muista kaavaa joka Scarpetta-sarjassa aina toistuu)
Dan Brown, jonka tekstiä en jaksa lukea yhtään. Ihmettelen edelleen miten Brown voi myydä noin hyvin, vaikkei se osaa edes kirjoittaa?
Cecilia Ahern
Sophie Kinsella
Jane Austen
Douglas Adams
jne... tylsiä tapauksia löytyy paljon.

Tässä tämän hetken mietteet, heti kun tämän julkaisen, tulee varmaan vaikka miten monta muuta jotka voisi listaan lisätä. Lista muuttuu koko ajan :)

-Anni

Ehkä vuoden viimeiset syyskuvat

2010-10-27T10:03:00.001+03:00

Jokioisilta lähtiessä oli vielä syksy, Jyväskylään saapuessa koitti talvi. Lumi on ja pysyy, vaikka kuinka toivois että se sulais pois. On niin tympeetä, jos täytyy alkaa kävelemään kouluun ja kauppaan. Ei nyt vielä voi tulla talvi, mun kesätyötkin vasta loppui!

Muutama syyskuva Jokioisilta. Päivältä, jolloin lehdet oli vielä puissa:

-Anni

Sieniä

2010-10-26T00:58:00.001+03:00

Äiti ja Antti houkutteli taannoin mut mukaan metsään. Lenkkeiltiin koiran kanssa ja meikäläinen kuvaili sieniä. Vähän erilainen lauantaipäivä. Ainakin minulle, nuo viettäisi siellä kaikki viikonloppunsa jos se olis mahdollista. :)

...ja vielä yksi kuva Öttiksestä. Lyhyt hetki ennen kuin se lähtee tulemaan kohti. Täytyyhän sitä tulla katsomaan mitä minä siellä puskassa makaan. Ja vieläpä pää kameran takana piilossa. Varmaan kymmenestä kuvasta yhdeksässä on kuono kiinni linssissä. :)

-Anni

Sadonkorjuu

2010-10-25T23:08:00.000+03:00

Tuuli tuiversi talviomenat alas puista pari viikkoa sitten. Korjattiin talteen vaikkei olleet vielä ihan kypsiä; metsän eläimille ne kelpaa silti. Aika hienoa, että on olemassa ihmisiä, jotka viitsivät tehdä asioita hyötymättä siitä itse mitenkään. Kuten esimerkiksi raahata peuroille autolastillisen omppuja.

Seitsemäs.

2010-10-07T09:22:00.003+03:00

Sekalaisia yksityiskohtia eiliseltä.

Lokakuun kuudes.

2010-10-06T14:30:00.001+03:00

Työt loppui, kurssien alkua odotellessa vietän aikaa Jokioisilla. Tiedossa kuukauden verran vapaata ennen ensimmäisenkään kurssin alkua. Uusia töitä ei ole tiedossa, hakemuksista huolimatta. Kurssejakin tarjolla turhan vähän tänä vuonna.

Keskikesällä loma olisi kelvannut, nyt kun sitä on niin siitä ei osaa kunnolla nauttia.

Tuntuu, että pitäisi tehdä enemmän. Että aika kuluu hukkaan odottaessa.
Tuntuu, että on stressiä siitä ettei tee mitään. Hullua, kun yleensä se tulee kun on liikaa tehtävää.

- Anni

Lokakuun viides.

2010-10-05T17:01:00.005+03:00

Syksy.

Omenoita ja sieniä on tullut syötyä niin, että jo ihan kyllästyttää. Tuoreena, hillona ja piirakkana. Paistettuna, muhennoksena, keittona ja kastikkeena.

Meillä kotona harrastetaan kaikkea mieluummin liikaa kuin liian vähän.

-Anni

Uusia mattoja

2010-09-10T20:44:00.001+03:00

Roinan lisäksi kesällä tuli tehtyä muutama mattolöytö. Me molemmat kuolataan suuria koristeellisia villa- ja plyyshimattoja, mutta kova hinta on estänyt hankkimasta niitä uusina. Kesällä sattui löytymään muutama matto käytettynä ja kohtuulliseen hintaan. Ja juuri sopivan värisinä meidän kämppään! :)

Pienempi matto löytyi Tampereelta, suurempi Forssasta. Hinnat 2e ja 3e. Vihreä täytyy pestä, punainen oli jopa aivan puhdaskin. Toinen päätyi eteiseen, toinen makuuhuoneeseen.

Iso vihreä matto löytyi viime käynnillä Forssasta, maksoi vain 28e! Ja on tosi iso, koko taisi olla 170x230 cm. Ja oli aivan puhdas ja ehjäkin vielä. Tähän löytöön olen kyllä edelleen tosi tyytyväinen!

Ja värit senkun lisääntyy kämpässä :) Lisätila ei olisi yhtään pahitteeksi, kun olis tuo uusi mattokin vielä vailla paikkaa. Mutta eiköhän se käyttöön pääse.

Kunhan vaan kissat pitävät kyntensä kurissa...

-Anni

Kirpputorilöytöjä tältä kesältä

2010-09-09T19:58:00.002+03:00

Kuten varmaan arvata saattaa, kirppareita on kierretty kesälläkin. Enimmäkseen ollaan käyty Forssan kirpputoreilla, muutaman kerran ehditty piipahtamaan myös Tampereella ja Porissa.

Muutamia mieleisiä aarteita, jotka on päätyneet meille kesän aikana:

Kirjoitinkin jo joskus aikaisemmin, että etsinnässä on vanha ja kunnollinen 5-haarainen kynttilänjalka, miksei useampikin. Sellainen tarttui mukaan Forssasta muutamalla eurolla, nyt kelpaa poltella kynttilöitä joulun alla ja pitkin pimeää syksyä. Tuollaisesta kyntteliköstä tulee paljon valoa ja näyttää hirmuisen kauniilta pitkine valkoisine kynttilöineen.

Astioitakin on kertynyt lisää, vaikka niistä nyt ei varsinaisesti pulaa ole ollutkaan. Ei vaan pystynyt jättämään sinnekään, koska halvan hinnan ohella kuviot miellytti kovasti. Lautaset on Arabian Rypäle-sarjaa, laseista ei tietoa. Lautaset (5kpl) kustansi 2e ja lasit 1e, ei todellakaan hinnalla pilattu.

Kissatkin sai luksusta arkeen, vanha hopeatarjotin löytyi myös Forssasta 50 sentin hintaan. Mummolassa on juuri tuollainen samanlainen ja muistan sen jo lapsuudesta saakka, sen takia se varmaan vetosi minuun kaikessa turhuudessaankin. Pikkumyyn liukuriksikin kelpaisi mainiosti :)

Matkalaukutkin lisääntyi yhdellä, sillä viime käynnillä löytyi tosi vanha pahvinen matkalaukku parilla eurolla. Tottahan sekin täytyi mukana kotiin raahata, säilytystilaa ei koskaan ole liikaa. Meillä kun ei noita kaappeja kovin montaa ole... Lukotkin toimii, vaikka ovat elämää nähneen näköiset.

Porista löytyi vaaka ja sininen emalikannu. Kannuja on tullut paljon katseltua, mutta harvemmin näkee sellaisia yksilöitä joissa on sekä kohtuullinen hinta että hyvä kunto. Sekä kattiloista että kannuista pyydetään nykyään ihan törkeitä hintoja. Sellaista kannua ei myöskään viitsi hankkia, jossa emali on pilalla tai kannu on niin pinttynyt että laihempi tee saattaisi maistua pahalle. Meillä kun nuo tulevat ihan käyttöön eikä pelkäksi koristeiksi. Nyt on sitten oma kannu niin teen hauduttamiseen kuin pannukahvin keittelyyn. Sininen kustansi 4e, valkoinen tuli hankittua vuosi pari sitten Tampereelta 8 eurolla.

Lisäksi löydettiin aikas vanhat versiot Kimblestä ja Monopolista, tottahan nekin pelihyllyyn päätyi. Kumpaakaan ei omistettu etukäteen ja on kyllä kiva omistaa vanhoista klassikoista nuo vanhemmat versiot. Monopoli ei kuulemma ole monopoli, jos hinnat ei ole markkoina :)

Lisäksi mukaan on tarttunut satunnainen määrä kirjoja, levyjä ja leffoja. Niitä tulee harvemmin mainittua tarkemmin, koska niitä tarttuu matkaan niin usein.Voisi oikeastaan jossain vaiheessa tehdä niistä oman postauksen. Jos vaan saa aikaiseksi.

Hirmuinen määrä materiaa taas kertynyt...Mitäs me hamsterit.

-Anni

Taas vuoden lähempänä pyöreitä

2010-09-09T18:50:00.000+03:00

Oli muuten synttäritkin, 27 kuullostaa ihan kamalan paljolta. Niin paljon enemmältä kuin 26. Ja kolmekymppisetkin lähestyy uhkaavan kovaa vauhtia.. :/ Silloin on kyllä pakko järjestää isot pirskeet, tänä vuonna juhlistettiin pienimuotoisemmin.

Oli kyllä kivat synttärit. Tärkeimmät ihmiset ympärillä, se on pääasia <3 Ja herkkukakkua viikonloppuna, namsnams.

-A

Kesäfestareita

2010-08-30T16:24:00.002+03:00

Käytiin tänä kesänä Sauna Open Airissa ja Pori Jazzeilla. Ja Einari kävi myös Sonispheressä ja selvisi vammoitta :). Kirjoittelee varmaan siitä joskus enemmän, meikäläinen vaan pistää pari keikkakuvaa tältä kesältä.

Tää on multa aika paljon sanottu, mutta tunnustan että oli aika hyvä keikka. Tai ainakin erittäin viihdyttävä show. Ja paljon hilettä taivaalla! :)

-Anni

Yhden kesäillan tunnelmia

2010-08-29T12:11:00.003+03:00

Ehkä tämän vuoden paras kesäkuva on Einarin pikainen pokkariräpsäisy yhdeltä uinti/piknik/kaljanjuonti -retkeltä Rantaperkiöstä:

Olen aina miettinyt, onko suurin osa todella onnistuneista otoksista enemmän ja vähemmän järjestettyjä juttuja. Mutta tämän nähtyäni voin todeta, että kyllä sitä joskus sellainen järjestyy ihan itsestään ja sen saa ikuistettua jos on tarpeeksi ripeä (ei auta kikkailla liian tekniikan kanssa, vaan pistää menemään... tästä hetkestä saatiin siis vain tämä yksi kuva).

-A

Kesän kuulumisia

2010-08-29T11:34:00.009+03:00

Kesä oli ja meni, meni muuten niin nopeasti ettei kerennyt puoliakaan siitä mitä oli suunnitellut. Blogiinkaan ei ole kerennyt päivittelemään oikein mitään vaikka kuvia onkin tullut räpsittyä sieltä sun täältä. Mutta ehkä niitä tässä syksyn aikana saa purettua pikku hiljaa...

Meidän kesä meni töitä tehden, mulla oli kokonaista 1 kesälomapäivä ja Einarilla silloin tällöin lyhyitä kuvaustaukoja. Nyt se painaa kahta hommaa hetken aikaa päällekkäin, sillä ihanan pihan teko on vielä kesken ja BB alkoi jo viime viikolla. Meikäläisenkin työsuhdetta hieman jatkettiin, joten kumpikaan ei palaa koulun penkille vielä hetkeen.

Sinänsä mielenkiintoinen tilanne myöskin, että meillä saattaa olla päällekkäin 3 vuokra-asuntoa kolmessa eri kaupungissa. Tai sitten kummallakaan ei ole kattoa pään päälle vaikka kaksiosta maksetaankin vuokraa Jyväskylään... Einarilla on Helsingistä kämppä tiedossa vain syyskuuksi, loppusyksyn osalta kaikki on vielä auki. Multa menee Tampereen kesäkämppä alta ensi viikolla, vaikka työt jatkuu. Pakko alkaa ajelemaan töihin Jokioisilta asti (n. 100km), jos ei uutta väliaikaista kämppää löydy. Yllättävän tyyni olo silti, vaikka kaikki on epävarmaa... Täytyy olla päässä jotain vikaa, kun näin epätoivoisesti haluaa töitä tehdä?!?

Ohessa pari Einarin ottamaan taidekuvaa mun kesäkämpän parvekkeelta... Oli hieman erilainen miljöö, mihin ollaan Jyväskylässä totuttu :)

-Anni

Viikonloppu Helsingissä

2010-08-28T23:08:00.001+03:00

Oltiin elokuussa Helsingissä käymässä. Ystävän polttarit oli lauantaina, lisäksi kerettiin poikkeamaan Baarissa, Elinan uutta asuntoa katsomassa ja Linnanmäellä.

Voiko enää naama maireammassa virneessä olla, kun on saanut kassillisen karkkia Linnanmäeltä?

Pari kuvaa myös Baarista. Tosi viihtyisä paikka ja aivan mahtava 70-luvun sisustus; ruskea-oranssi kokolattiamatto jatkuu lattialta seinälle saakka :)

-A

Midsommar 2010 i Åbo

2010-07-11T09:26:00.002+03:00

Vietettiin tänä vuonna juhannusta Turussa Minnan, Jannen ja Lyytin luona. Pelailtiin, hengailtiin joen rannassa ja grillattiin. Perussettiä.

Talkoot ja perinneruokamaistit

2010-07-10T11:07:00.004+03:00

Kesäkuun puolivälissä vietettiin kavereiden kanssa teemaviikonloppua Lamminpäässä. Lauantaina autettiin kavereita talon remontissa eli lähinnä maalailtiin ja hiottiin ikkunoita.

Illalla ahkerille talkoolaisille lämpesi sauna ja tarjoiltiin saksalaisherkkuja eli eri variaatioita oluesta, makkarasta, perunasta, hapankaalista jne. Harmi, kun ei tullut kuvaa niistä pekoniin käärityistä, luumulla täytetyistä bratwursteista. Kevyttä kesäruokaa, jepjep :)

Sunnuntaina sapuskat oli vieläkin erikoisemmat, sillä vietettiin perinneruokapäivää. Perinneruokien tekoa ja maistelua oltiin suunniteltu jo pitkään ja vihdoin saatiin aikaiseksi se toteuttaa. Kun kaveriporukka on kotoisin eri puolilta Suomea, löytyy jokaiselta joitain vanhoja "herkkuja", joita on tottunut syömään kotopuolessa. Kuultuamme tarpeeksi hehkutusta kaljavellistä, päätettiin todeta kyseisen ruoan maku ihan itse ja siitä se ajatus sitten lähti.

Tällä kertaa tarjolla oli maitoperunoita (=maidossa haudutettua perunaa ja sipulia) Nurmosta, sienisalaattia Pieksämäeltä, rössypottua (=peruna-veripalttukeittoa, yäk!) Oulusta, piapoa eli hämäläistä/karjalaista versiota talkkunasta, loimaalais-ruotsalaisia lihapullia, leipäjuustoa Vaalasta sekä sitä kuuluisaa kaljavelliä seinäjokelaiseen tapaan. Lisäksi syötiin perinteistä etelä-hervantalaista cantaloupesalaattia (=jotta kenellekään ei jää nälkä) ja raparperipiirakkaa jäätelön kera (=jotta kenellekään ei jää paha mieli).

Kaljavellikattila on kuvan etualalla... Makaronia, rusinoita, juuston ja rinkerin paloja kera kotikaljan ja siirapin. Eikä se edes ollut niin pahaa miltä kuullosti :)

Blogipäivitysten suhteen on ollut viimeaikoina aika hiljaista, sillä työt on pitäneet meidät molemmat kiireisinä.

-Anni

Kaaos

2010-06-06T12:25:00.005+03:00

Vähän suurempi siivous- ja kämpän järjestelyoperaatio käynnissä..

Toivottavasti tulee jotain valmistakin joskus, toistaiseksi saatu aikaan pelkkää kaaosta.

-A

46 ahventa

2010-05-16T15:36:00.008+03:00

Käytiin eilen saunomassa mummolan rantasaunassa, ekaa kertaa tänä vuonna. Talviturkitkin heitettiin, vaikka lammen vesi oli ihan j ä r k y t t ä v ä n kylmää. Vaikka ainahan se kylmää on, lähdevesi ei kovin nopeasti lämpene kesälläkään. Oli onneksi jäät jo lähteneet.

Papalla ja Elviiralla (5v.) oli ollut kalaonnea: saivat kaikkineen 65 kalaa katiskoillaan. Yhdessä katiskassa 46 ahventa! Osan sai kissat, yhden söi Elviira ja loput pääsi takaisin jokeen.

Tänään juotiin juhlakahvit. Otto sai puuttuvan sertinsä Mynämäeltä, joten pitihän sitä muotovalion kunniaksi kakku vääntää. Ja myös sen kunniaksi, ettei enää tarvitse näyttelyitä kiertää, jos ei halua. :)

Takana kolme työpäivää ja firman saunailta. Aika helppo ensimmäinen työviikko. Ja ihan mahtavan lämmin viikonloppu!

-Anni

Kesäsuunnitelmia

2010-05-07T09:48:00.008+03:00

Mulla alkoi nyt virallisesti kesäloma, sillä viimeinenkin tentti on ohi ja työt alkaa ensi maanantaina. Kovin lomaahan tuo kesä ei tule olemaan, kun täytyy käydä töissä joka ikinen päivä, mutta eipähän tartte iltaisin lukea tentteihin tai vääntää esseitä.

Meitä onnisti ja saatiin molemmat alan töitä kesäksi. Minä aloitan maanantaina työt UPM:llä eli tarkemmin sanottuna menen tänne labrahommiin. Kämppäkin on alustavasti sovittuna, mutta saan sen vasta toukokuun viimeisellä viikolla tai kesäkuun alussa. Siihen saakka täti ja setä lupasi majoittaa, ettei tartte taivasalla nukkua. Löysin aikas kivan kesäkämpän: edullisen, uudehkon ja kalustetun yksiön isolla parvekkeella ja kissatkin saan ottaa mukaan. Paluu Hervantaan edessä :) Tosi kivaa päästä hetkeksi takaisin Tampereelle! Jos vaikka kavereitakin ehtis nähdä enemmän...

Einari reissaa pitkin Suomea, sillä se pääsi puskakuvaajaksi tänne. Vähän vaihtelua edellisiin hommiin; ihmisten sijasta kuvataankin nyt kukkia ja puskia :) Toki sitä ihmisten/ääliöiden kuvaamista taitaa olla luvassa taas syksyllä.

Aamu-Einari ja Pesukarhu, jolla on silmä mustana nujakoinnista veljensä kanssa

Eilen käytiin pikaisesti postireissulla lähikirppareilla Kortepohjassa ja Savelassa. Edelliskerralla löytyi muutamia kirjoja, esim. Wallander-sarja täyttyi taas parilla osalla. Tällä kertaa tarttui mukaan sympaattinen pikkulaukku. Sitä ei vaan voinut jättää sinne, vaikka pari nahkalaukkua löytyy jo omasta takaa. Mutta ei näin pientä ja söpöä... Ja ja ja, aina löytyy perustelut hömppäostoksillekin. :)

Ja taas hyvä esimerkki siitä, että mitään ei saa kuvailla rauhassa. Aina on yksi tai kaksi huomionhakuista kissaa linssin edessä. Hömhöm, Cittis on aika pulskassa kunnossa. Kuten me kaikki. Paitsi Pesukarhu.

Pikkulaukku ja iso Citrus

Kesäfiiliksissäni vaihtelin parit kesäisemmät verhotkin eilen illalla. Ja tuli sitä jo kaivettua kesäkenkiäkin esille ja kurkistettua kesävaatevalikoimaa. :)

- Anni

Wappuvalmisteluja

2010-04-29T23:28:00.006+03:00

Mä olen tänään:
- vääntänyt jättikulhollisen perunasalaattia
- paistanut 3 laatikollista munkkeja
- puhaltanut pussillisen ilmapalloja siskolle
- lukenut ja lukenut raskasmetallien tenttiin
- pyöräillyt sadetta uhmaten tenttiin, mutta koululla tajusin tulleeni paikalle pari tuntia liian myöhään :(

Huomenna suunta kohti Tamperetta, sitä ainoaa, oikeaa ja perinteistä vapunviettopaikkaa.

Tänä vuonna tuskin mennään piknicille, kun on luvattu niin kurjaa ilmaa. Mutta kastetta ja kulkuetta katsomaan ainakin. Illalla saunotaan ja grillataan Lamminpäässä.

Ohessa pari kuvaa viime vuoden pikniciltä, ehkä kesällä pääsee taas vastaavalle... Näillä näkymin siis vietän kesän Tampereella. (Kesän suunnitelmista lisää myöhemmin)

-Anni

Metsäläiset

2010-04-29T09:04:00.009+03:00

Meillä on kotopuolessa kaksi tuoretta ja ostoksestaan hullaantunutta metsän omistajaa. Ja sehän tarkoittaa sitä, että kauniit kevätpäivät vietetään omaa palstaa ihastellen ja hoidellen. Ja koko perhe raahataan mukaan tietenkin.

Käytiin Einarin kanssa tutustumassa paikkaan ekaa kertaa viime viikonloppuna ja aloitettiin kuulemma loivalla laskulla jotta tullaan toistekin. Eli rankojen raivauksella yhdistettynä kävelylenkkiin ja eväitten syöntiin. Saas nähdä millaiset työleirit meitä siellä vielä odottaa jatkossa :) Vaikka kyllähän sitä toki mielellään vähän auttelee, jotta pääsee saunomaan aina kun on kotona käymässä.

- Anni

5 vuotta

2010-04-28T10:08:00.003+03:00

Yhteistä eloa on takana jo reilut 5 vuotta. Kamalan pitkä aika ja toisaalta niin lyhyt. Vastahan me tavattiin. Olisin laittanut tähän sen ihan ekan yhteiskuvan, mutta en löytänyt. Piti tyytyä uudempaan. Netistä löytyneellä ilmaisella Poladroid-ohjelmalla saa uudemmistakin kuvista mukavan vanhannäköisiä.

Punaista ja valkoista

2010-04-23T14:40:00.004+03:00

Minä olen sellainen ihminen, joka kyllästyy tosi nopeasti kämppäänsä ja kaipaa muutoksia. Edes jotain ihan pientä vaihtelua, suuria nyt ei aina pysty toteuttamaan. Tarkkasilmäiset on varmaan huomanneet (jos on tapana panna pikku asioita merkille), että joka kerralla käydessä jokin on muuttunut. Esineet vaihtaneet paikkaa, huonekalujen paikkoja muuteltu tai tekstiilejä vaihdettu erilaisiin.

Tänään laitoin vaihteeksi pitsin alle valkoisen kankaan vihreän tilalle, sävyyn sopivat tyynytkin kaivoin esille. Punavalkoista vihreän ja ruskean tilalle. Vaikkei niissäkään mitään vikaa ollut, kyllästytti vaan...

Olen tässä hiljalleen opetellut järkkärin käyttöä, jotta tänne blogiin saataisiin parempia kuvia. Yllättävän vaikeaa ottaa oikeasti hyviä kuvia. Sellaisia, joissa on oikeasti jotain katsomista, hyvä tunnelma ja kivat värit. Teknisestä puolesta puhumattakaan. Opettelu jatkuu, jospa joskus ottamiinsa kuviin alkaisi olemaan tyytyväinenkin.

Äsken oli keittiössä meneillään kova painostus ja kaksi malttamatonta naukujaa. Lämmitin pojille seitiä mikrossa, eivät millään jaksa odottaa sen sulamista. Hyvittelin, kun olen lähdössä viikonlopuksi pois. Aina on huono omatunto lähtiessä, vaikka tietää että hyvin ne pärjää.

-Anni

Kirpparilöytöjä

2010-04-19T20:11:00.005+03:00

Tämän päivän kirpparikierros tuotti taas tulosta. Hiukan yllättävääkin sellaista! Itse haalin puuttuvan Roxette cd:n huimaan euron hintaan ja ranskalaisen kauhuelokuvan Uhka. Tuo Uhka on tullut jo viime kesänä ostettua Tampereelta kirpparilta, mutta sen kanssa kävi outo sattuma. Yhtenä päivänä tultiin kotiin, niin DVD:n kannet olivat lattialla, levy kadoksissa ja kuraiset kengän jäljet lattialla. Ekana ajateltiin kissojen pudottaneen sen ja pelanneen levyn jonnekin, mutta eipä sitä koskaan löytynyt. No, nyt tuli sitten ostettua se uusiks. Toivottavasti nyt pysyy tallessa!

Erikoisempi löytö oli laatikollinen Brio-junaradan osia ja puisia rakennuspalikoita. Laatikko sisälsi n.30 radan osaa, useita vaunuja ja vetureita, pari siltaa muutamia rakennuksia sekä tasoristeyspaloja. Hinta oli huimat 13 euroa! Eipä kyllä mistään saa tuohon hintaan! Kotona tuli vilkaistua että huuto.netissä vastaavasta saa pulittaa 60-100 euroa ja uutena ostettuna pelkkä tasoristeys maksaa tuon 13 euroa.

Itselle tuota pakettia ei kuitenkaan ostettu vaan koko satsi matkaa Lyyti-neidin iloksi Turkuun. Siellä kun tuollaista oli kovasti toivottu. Ja tottakai koko komeus piti koeajaa ennenkuin sitä voidaan luovuttaa eteenpäin. Einari pääsi testaamaan rakennustaitojaan pitkästä aikaa. Ja hyvähän siitä tuli.

-eikka-

Sunnuntairetki

2010-04-11T23:27:00.008+03:00

Kauniin kevätpäivän kunniaksi käytiin tänään eväsretkellä. Käveltiin pitkin poikin Harjua, katseltiin maisemia ja paistateltiin päivää auringonpaisteessa.

Kurkattiin maisemia myös näkötornista.

Ja lopuksi syötiin herkkueväitä. Ruoka maistuu niin paljon paremmalta ulkona. Raahattiin jopa kakkua mukaan :)

-Anni

Uusi pöytä saapui vihdoin kotiin

2010-04-11T16:00:00.001+03:00

On se vaan niin hieno, ihan ilo istuskella koneella!

Onni on ystävät kera ison, kirkuvan vihreän pakettiauton.
Iso kiitos kuljetusavusta!

-Anni

Kuvia pääsiäislomalta, osa 2

2010-04-11T15:45:00.000+03:00

Antin luona käydessä ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi kaapista paljastuu :) Talo on täynnä tavaraa, sillä eihän mitään kannata heittää pois: -niitähän voi vielä vaikka tarvita. Taas nähtiin muutama uusi aarre, niille ei koskaan tule loppua.

Tällä kertaa kaapeista kaivettiin esittelyyn mm. vanhoja korttipakkoja, pari isoisän aikaista kameraa, klubin aikainen mustekynävalikoima ja oikea tippukivi.

Aikaisemmin ollaan ihasteltu esim. hassujen hattujen kokoelmaa, viewmaster-valikoimaa ja vanhaa gramofonia. Aina se pääsee yllättämään uusilla aarteilla, joita roinaksikin jotkut saattaisivat kutsua :)

Lisäkuvia myös grillikauden avajaisista:

Oli vähän huono keli, kun satoi ja satoi vaan. Ei tarjettu syödä ulkosalla tällä kertaa, mutta eiköhän ne grillauskelit siitä koko ajan ole paranemaan päin.

-Anni

Kuvia pääsiäislomalta, osa 1

2010-04-11T10:43:00.009+03:00

Vaikka kuvatkin on odottaneet kamerassa jo monta päivää, en millään ole saanut aikaiseksi laitettua niitä tänne. Eilen laiskotutti ja viikolla taas tuli vietettyä tiiviisti aikaa koululla, tehden labrahommia syventäviä opintoja varten.

Tässä siis pääsiäisloman saldoa:

Lomalla me...

1) ...korkattiin grillikausi

2) ...juhlittiin Einarin synttäreitä vadelmakakun kera

3) ... sekä maisteltiin perinneruokia (ternimaidosta tehtyä uunijuustoa, mämmiä ja piapoo)

Tulipa aika ruokapainotteset kuvat tällä kertaa :)

-Anni

Maanantai ja tiistai kuvina

2010-03-31T15:17:00.001+03:00

Palmusunnuntai

2010-03-30T14:07:00.017+03:00

Ollaan viettämässä ihanan pitkää pääsiäislomaa Jokioisilla. Palmusunnuntaina juotiin äiskän synttärikaffit ja odoteltiin virpojia.

Englanninkielisestä haastattelusta selvitty kunnialla, meni jopa aika hyvin. En kuitenkaan saanut paikkaa, joten pääsiäisen jälkeen suunta kohti seuraavaa haastattelua. Vauvauutisiakin kuultiin ystäviltä :)

- Anni

Rucolaa ja pääsiäisohraa

2010-03-23T23:46:00.003+02:00

Olipa kerran päivä, jolloin piti lukea tenttiin.

2010-03-23T23:30:00.001+02:00

Tyhjän seinän koristeeksi ja levysoittimen kaveriksi päätyi muutama kultakehys. Projekti jatkuu, sängyn päätyynkin olisi tarkoitus joskus ripustella koristuksia.

Tentti meni läpi, asioiden tärkeysjärjestys (luentomuistiinpanot vs. taulujen ripustelu) oli siis oikea :)

-Anni

Viinejä ja filmejä.

2010-03-17T23:23:00.015+02:00

Kirjoitetaanpa vaihteeksi hiukan mielipiteitä ja arvioita alkaneen vuoden asioista. Pääsääntöisesti siis tässä tapauksessa elokuvista ja viineistä. :) Nuo kaksi hienoa ja eleganttia asiaa.

Viime syksyn Big Brother -urakasta on takataskussa vielä iso kasa virikeseteleitä jäljellä, joten elokuvissa on tullut hyvin käytyä, se kun on paras tapa niitä seteleitä käyttää. Alkuvuoden elokuvatarjonnasta päällimmäisinä mieleen nousevat "Sherlock Holmes", "Avatar" ja "Suljettu Saari".

Guy Ritchien versio klassisesta dekkarisankarista tuli katsastettua muutama viikko sitten. Traileri houkutteli katsomaan kyseistä leffaa ja pakko sanoa että kerrankin mainos osui täysin nappiin leffan kanssa. Elokuva tarjosi oikeastaan juuri sen mitä kaikkea trailerin perusteella odottikin. Aina ei todellakaan näin ole ja liian usein mainos lupaa liikoja. Tässä tapauksessa ei. No oliko tää sitten loistava? Ei. Oliko hyvä? Oli. Sellainen oikeaan mielentilaan sopiva, aivot-narikkaan-pätkä, joka on hyvin tuotettu menevä ja hupaisa toimintaseikkailu. Sellainen elokuva, jonka aikana se takana istuva sipsipussia rapisteleva idioottikaan ei pääse liiemmin ärsyttämään.

Leffa tukeutuu aika pitkälti pääkaksikon Robert Downey Jr. (Holmes) ja Jude Law (Dr.Watson) väliseen sanailuun ja yhteiskemiaan. Varsinkaan Downey Jr:ilta en vähempää kuin erinomaista roolia odottanutkaan. Jostain kumman syystä mies tuntuu olevan usein aika aliarvostettu näyttelijä vaikka tilillä on mahtavia rooleja mm. leffoissa Wonder Boys, Iron Man, Chaplin, Natural Born Killers ja Zodiac. Jude Law heittää peruskamaa ja komppaa Downey Jr:ia mainiosti. Leffa on juuri sellaista kerran katsottavaa hyvää perustoimintaa, jonka aika pian unohtaa, mutta jatko-osan menee silti mielellään leffaan katsomaan.

Odotetuin leffa pitkään aikaan ainakin itsellä oli James Cameronin Avatar (joka tarkkaan ottaen tuli katsottua viime vuoden puolella, mutta kuitenkin). Cameronin tuotanto on kuitenkin täynnä elokuvahistorian klassikoita kuten Terminator 1 & 2, Aliens, Abyss ja Avataria edeltänyt Titanic. Odotukset siis suht korkealla. Ja ennakkoon kuultu hypetys ei ollut omiaan lieventämään sitä.

Mutta mites se leffa sitten onnistui? Hyvät puolet ensin. Eli onhan se visuaalisesti aivan upea! Cameronin luoma maailma on mielettömän hieno ja monivivahteinen ja silmä ei pysy millään mukana kaikessa jota haluaisi katsella. Toimintakohtaukset ottavat vatsan pohjasta ja vauhti pistää kädet kiinni penkin reunoihin. Tehosteet ovat jälleen sitä luokkaa että muilla kestää vuosia ottaa ne kiinni. Kuten kävi mm. Abyss -leffan tietokone-efektien kanssa. Seuraavan kerran sellaisia käytettiin kunnolla vasta Cameronin Terminator kakkosessa.

3D jakaakin sitten jo hiukan mieltä. Yksi parhaista 3D-efekteistä koskaan (tai no, Särkänniemen 3d-teatterissa vuonna 1986 oli kyllä aika hurjat...) , mutta vajaan kolmen tunnin kesto on ainakin mulle ihan liikaa aikaa ne lasit päässä. Painavat ja pää kipeytyy katselusta, joka tietty vaikuttaa elokuvan loppuun aika radikaalisti. Nyt muutamia elokuvia 3D:nä nähneenä alkaa tulla fiilis että perinteinen tyyli kiehtoo kuitenkin enemmän. Sen verran mm. Liisa Ihmemaassa -elokuvaa on jo parjattu 3deestä että se pitää katsoa ehdottomasti ilman ylimääräistä rilliparia.

Avatarin heikkoudet löytyvät pitkälti tarinan puolelta. Onhan Cameronin leffat aina olleet hyvin ennalta-arvattavia ja suoraviivaisia, mutta Avatar veti kyllä pohjat. Itseä eivät hahmot pahemmin koskettaneet ja tarinan kulku oli alusta asti liian selkeä. Tarina oli tylsä. Ja kun odotukset olivat pienen klassikon verran, niin pakko myöntää että Avatar oli itselle pettymys. Mitäs on Cameron itse asettanut niin kovat standardit.

Pari viikkoa sitten käytiin tsekkaamassa tuo Scorcesen uusin trilleri Suljettu Saari. Odotukset olivat tätäkin leffaa kohden korkealla tietäen ohjaajan historian, päänäyttelijän taidot ja onnistuneen trailerin. Ja tässä tapauksessa elokuva ylitti ne aika hyvin! Kyseessä on toinen 2000-luvun täysosuma parivaljakolta Scorcese-DiCaprio (Edellinen oli The Departed). Leffa on sekoitus dekkaritarinaa, film-noiria, kauhua, psykologista trilleriä ja vaikka mitä. Yleensä tällainen sillisalaatti menee nurin jo ekalla kauhaisulla, mutta Scorcese on onneksi luja elokuvantekijä ja onnistuu pitämään langat käsissään loppuun asti. Ohjaajaa voisi hyvin verrata Ridley Scottiin, joka onnistuu samalla tavoin sekoittamaan tyylilajeja ja tekemään leffansa mistä tahansa (Blade Runner, Alien, Gladiator, Black Hawk Down, Thelma & Louise...). Scorcese ei myöskään peittele viittauksia esikuviinsa. Päällimmäisenä taitaa olla Kubrickin Hohto, josta on tunnelman ja kuvakulmien lisäksi hyödynnetty myös saman säveltäjän musiikkia, jopa samoja teemoja. Vaan miksi ei toimivaa käyttäisi?

Tunnelma elokuvassa on ensimmäisestä kohtauksesta asti painostava ja uhkaava. Harmaat värit ja synkeä maailma luovat odottavan tunnelman ja mystinen tarina tukee mukana. Tarinassa liittovaltion seriffi Teddy Daniels matkustaa parinsa kanssa Shutter Islandille selvittämään erään potilaan/vangin katoamista. Mikään ei tietenkään ole miltä näyttää. Alusta asti on selvää että DiCaprio on jälleen nappivalinta päärooliin ahdistuneena liittovaltion seriffi Teddy Danielsina. Mies ei ole huonoa roolia tehnyt varmaan koskaan. Ei, ei edes se monien parjaama Titanic! Tämä tosin menee kärkeen Gilbert Grapen ja Ota kiinni jos saat -leffojen roolien kanssa. Upeaa työtä! Pelkiksi statisteiksi eivät jää muutkaan. DiCaprion apuria, Chuckia näyttelevä Mark Ruffalo (mm. Zodiac) tekee hienoa työtä kuten myös vankimielisairaalan johtajaa esittävä Ben Kingsley (mm. Gandhi ja Schindlerin Lista). Vanha parta Max von Sydow (vaikka mitä!) tekee ehkä leffan parhaan roolin outona tohtorina. Von Sydow on yksi lempinäyttelijöitäni ja pienikin rooli tuo leffaan kuin leffaan lisää nostetta! Liikaa ei kannata leffasta kertoa, spoilaus kun on perseestä. Suosittelen kyllä kaikille tätä! Modernia trilleriä ihan parhaimmillaan!

Tuossa yhtenä päivänä kävin yksinäni leffassa kun Anni hikoili luennolla. Kyseessä oli Finnkinon mainostamat "Kimppaviikot", jonka aikana oli ideana että mitä isompi kaveriporukka tulee leffaan, sitä halvemmalla pääsee. Teemaelokuvana näytettiin ruotsalaisen Lukas Moodyssonin leffa "Tillsammans - Kimpassa". Jotenkin ironista oli se että tämä leffa oli kertanäytös ja vielä halvempi kuin kaikki muut ja silti olin teatterissa ihan yksin. :) Se ei tosin haitannu. Mukavaahan se on nostaa jalat penkille ja nauraa ihan kaikessa rauhassa välittämättä että häiriintyykö joku muu. Tämä oli toinen kerta kun näin käy. Edellinen oli "Apinoiden Planeetta" Porissa joskus 2000-luvun alussa.

Mutta se itse elokuva. Kimpassa on yksinkertaisesti Sormusten Herra -trilogian ja Hohdon ohella maailman paras elokuva koskaan.
Lukas Moodyssonin tätä edeltävä Fucking Åmål (1998) on yksi parhaita rakkauselokuvia koskaan ja Kimpassa vain nosti itsensä vielä korkeammalle tasolle. Tämän jälkeen Moodysson sitten ottikin täyskäännöksen ja vuoden 2002 Lilja-4-ever olikin sitten ihan jotain muuta kuin onnelista fiilistä levittävä tarina. Loistava sekin tosin. Sitten ohjaaja siirtyi johonkin lähes käsittämättömään meininkiin parin leffan ajaksi kunnes viime vuonna palasi valokeilaan elokuvallaan Mammutti. Kimpassa tosin on ainakin omasta mielestäni ohjaajan uran tähänastinen kruunu.

Elokuva kertoo tukholmalaisesta kommuunista 1970-luvulla. Asujat ovat niin hippejä, homoja kuin marxis-leninistisiä ideologeja. Tähän joukkoon kipataan suhteellisen peruselämää elävät äiti Elisabeth ja lapset Eva ja Stefan, jotka lähtevät kotoaan alkoholisoitunutta isäänsä pakoon. Elisabethin veli Göran on kommuunin asukas tyttöystävänsä kanssa ja onnistuu asuttamaan siskonsa perheineen taloon. Elokuva käsittelee erilaisuuksien takana olevaa samankaltaisuutta, anteeksiantoa ja ihmisyyttä hienolla ja koskettavalla tavalla. Moodysson onnistuu täydellisesti kuvaamaan ihmisten tuntoja laidasta laitaan. Ohjaajalle tyypilliset elementit ovat tässä elokuvassa upeasti esillä ja varsinkin musiikin käyttö tehokeinona on erinomaista. Harvoin sitä on ABBA näin perkeleen hyvältä kuulostanut!

Näyttelijät ovat kautta linjan loistavia, tosin ylitse muiden nousee Michael Nyqvist alkoholisoituneena isänä. Roolin todentuntuisuus on pureva. Vaikka elokuva käsittelee kipeitä asioita (alkoholismi, perheväkivalta, vieraantuminen...) onnistuu se silti olemaan hauska ja hyvää mieltä aikaan saava. Yhteinen jalkapallopeli lumihangessa kiteyttää koko elokuvan sanoman hyvin. "Parempi syödä kaurapuuroa kimpassa kuin kyljyksiä yksin."

Seuraavaksi katseluvuorossa lienevät Oscar-rohmu The Hurt Locker, Peter Jacksonin Oma Taivas ja Tim Burtonin Liisa Ihmemaassa. Niistä kenties sitten lisää.

Jospa sitten pari sanaa viineistä. On tullut tuossa viimeaikoina maisteltua muutamia punaviinejä ja ihan oikeasti muutenkin kuin humalahakuisesti, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Mirjam kävi kylässä ja silloin pöydälle laitettiin maisteltavaksi pari viiniä. Hyvin erilaista sellaista.

Ensimmäisenä hörpittiin tuparilahjaksi saatua australialaista Crocodile Rock cabernet merlot -viiniä. Yleensä ei tule noita merlot-pohjaisia itse ostettua huonojen kokemusten takia ja siitä syystä odotukset olivatkin enemmän tai vähemmän matalalla. Varsinkin kun pullo oli ostettu puhtaasti esteettisistä syistä. Hyvä syy sekin. :) Mutta. Viini pääsi yllättämään positiivisesti. Maku oli suhteellisen kevyt, mutta ei kuitenkaan täysin persoonaton. Viini sopi erinomaisesti illanistujaisiin keskustelun lomassa hörpittäväksi. Sopinee varmasti myös ruokapöytään, mutta en nyt esimerkiksi juustojen kanssa ensimmäisenä tätä tarjoilisi. Edullinen hinta vaikuttaa varmasti ostopäätökseen tulevaisuudessa. Hinta-laatu suhde hyvinkin kohdallaan.

Toisena pullona pöydälle heitettiin Out Of Africa shiraz. Eteläafrikkalainen viini on hintaluokassa myös edullisimmasta päästä. Olisko ollu siinä 8 euron hujakoilla. Maku on aika erilainen Crocodileen verrattuna. Huomattavasti täyteläisempi ja savuisempi maku. Helposti juotavaa silti ja sopii hyvin seurusteluviiniksi. Tosin tämä saattaisi olla paikallaan liharuokien seurana. Nyt oli tarjolla vain sipsejä, joten en osaa sanoa, mutta uskoisin että ruokapöytään ihan omiaan. Tämän viinin kannattaa antaa rauhassa ilmaantua ennen juomista. Eron ensimmäisen ja toisen lasillisen välillä huomasi hyvin.

Kolmantena voisi esille heittää oman uuden suosikkini. Eteläafrikkalainen shiraz on uusi tuttavuus itselle. Mirjam on tätä hehkuttanut ja syksyllä maistoin ensimmäisen kerran ja nyt uudestaan. Hinta on siinä kympin hujakoilla, joten ei liian arvokas tämäkään. Simonsig muistuttaa Out of africaa täyteläisyydellään, joskin maku on vielä vahvempi. Viini sopii täydellisesti vahvojen juustojen kanssa. makuyhdistelmä on loistava! Ihan perus-puistojuopotteluun en ehkä tätä valitsisi. Miinuspuolena mainittakoon luonnonkorkki, josta syystä korkkivika on mahdollinen. mirjam tosin on keksinyt tähän ratkaisun. Ostaa kerralla 2 pulloa. Mahdollisuus että molemmissa olisi vika, on pieni. Jos toisessa on vika, avaa sitten toisen ja juo sen ensin. Sen jälkeen ei pieni korkkivikainen viini enää tunnu missään! :)

-eikka-